Kriittisiä näkökulmia: vapaan improvisoinnin merkityksistä klassisen musiikin korkeakouluopiskelijan toimijuudessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella klassisen musiikin korkeakoulutuksen toimintaympäristön ideologioita, valtasuhteita ja haitallisia kulttuurisia käytäntöjä. Tarkastelen, millaisia myönteisiä tai haitallisia piirteitä vapaan improvisaation oppimisympäristössä on löydettävissä, ja analysoin myönteisten piirteiden hyödynnettävyyttä klassisen musiikin koulutusympäristön kehittämistyössä ja opiskelijoiden toimijuuden vahvistamisessa. Analysoin, mitä musiikin korkeakouluympäristön ja instrumenttipedagogiikan kehittämistyössä tulisi ottaa huomioon, jotta ne edistäisivät oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta, kriittisyyttä, sekä luovaa ammatillista toimijuutta. Tutkimuskysymykseni on: Miten vapaa improvisointi voi edistää toimijuutta, kriittisyyttä ja luovuutta klassisen musiikin korkeakouluympäristössä?

Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys koostuu musiikkiteoskäsitysten, vapaan improvisaation, kriittisen pedagogiikan, toimijuuden määrittelyistä sekä affordanssiteoriasta. Tutkimusaineisto koostui kahdesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastattelin kahta vastavalmistunutta ammattimuusikkoa, jotka ovat valmistuneet sekä klassisen musiikin ja vapaan improvisoinnin koulutusohjelmista.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että klassisen musiikin haitalliset koulutuskäytännöt voivat rajata merkittävästi työtehtäviä koulutuksen jälkeisessä ajassa. Haastateltavien toimijuus ilmeni koulutusaikana passiivisena, vetäytyvänä, tai sammutettuna. Toimintaympäristö oli tulkittavissa hierarkkisena, kilpailullisena, jähmeänä ja suljettuna. Vapaan improvisaation toimintaympäristö oli tutkimusaineiston perusteella verrattavissa avoimen muodon musiikin oppimisympäristöön, jota käsittelin tutkimukseni käsitteellisessä viitekehyksessä. Haastateltavat kokivat vahvempaa toimijuutta avoimessa toiminta- ja oppimisympäristössä. Tulokset osoittavat, että ympäristön laatua ja toiminnan mahdollisuuksien määrää sääteli pitkälti dialoginen suhde opettajaan. Avoimen ympäristön merkityksellisten toiminnanmahdollisuuksien kirjo oli määrältään suurempi vapaan improvisaation koulutusympäristössä. Ideologisia ja haitallisiakin piirteitä oli tulkittavissa vapaan improvisoinnin arviointikäytännöissä ja innovaatiota painottavassa kulttuurissa.

Esitän tutkimustulosteni perusteella, että opiskelijoiden toimijuuden vahvistamisen näkökulmasta vapaa improvisoinnille tyypillinen oppimisympäristö sisältää varteenotettavia elementtejä poimittavaksi klassisen musiikin turvallisemman korkeakoulutusympäristön ja instrumenttipedagogiikan kehittämistyöhön.