Kohti neuromoninaisuustietoisempaa musiikinopettajakoulutusta : Asenteet ja affordanssit saavutettavamman musiikkipedagogisen käytännön taustalla

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa käsittelen musiikkikasvatuksen opiskelijoiden käsityksiä neuromoninaisuuteen kohdistuvista suhtautumistavoista suomalaisessa musiikinopettajakoulutuksessa. Tutkin, millä tavoin neuromoninaisuuteen kohdistuvat asenteet ilmenevät musiikinopettajakoulutusten opintosisällöissä, pedagogisissa lähestymistavoissa, sekä oppilaitosten käytänteissä. Osallistun myös akateemiseen ja ammatilliseen keskusteluun neuromoninaisuuteen liittyvästä kielenkäytöstä vaikuttamassa yhteiskunnan rakenteiden ja käytännön toimintamallien taustalla niin musiikinopetuksessa kuin laajemmin yhteiskunnassa. Tutkimuksen tavoitteena on edistää neuromoninaisuustietoista musiikkipedagogista käytäntöä musiikinopettajakoulutuksessa.

Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Millaisia neuromoninaisuuteen kohdistuvia asenteita musiikinopettajaopiskelijat tunnistavat musiikinopettajakoulutuksessa?

2. Millaisia haasteita tai mahdollisuuksia musiikinopettajaopiskelijat tunnistavat musiikkikasvatuksen käytännöissä neuromoninaisuuden huomioimisen näkökulmasta?

Tässä laadullisessa haastattelututkimuksessa haastattelin neljää neuromoninaisuuden teemoista kiinnostunutta musiikkikasvatuksen opiskelijaa kahdesta suomalaisesta yliopistosta yksilöteemahaastatteluissa. Analyysiprosessissa tarkastelin aineistoa sosiokonstruktivistisesta näkökulmasta hyödyntäen vammaistutkimuksen alan käsitteistöä. Sovelsin analyysissä affordanssiteoriaa ja kohtuullista mukauttamista yhtenä affordansseja lisäävänä käytänteenä. Lisäksi kokosin yhteen neuromoninaisuutta käsittelevää tutkimustietoa useilta tieteenaloilta kirjallisuuskatsauksen muodossa peilaten sitä suomalaiseen kulttuuriympäristöön ja kääntäen sitä suomen kielelle.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että useista neurovähemmistöjen kannalta hyvinä pidetyistä käytänteistä huolimatta musiikinopettajakoulutuksessa tunnistetaan neurovähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Neuromoninaisuutta ei ymmärretä tai arvosteta kaikissa tilanteissa, opetuskäytänteet ja opintojen rakenne eivät tue kaikkia oppijoita ja ableistiset käyttäytymiseen ja pystyvyyteen liittyvät normit vaikuttavat sen taustalla, millaista oppijaa pidetään ”normaalina” ja hyväksyttävänä. Neuromoninaisuutta koskevaan suomenkieliseen termistöön liittyy myös paljon epätietoisuutta, joka saattaa estää neuromoninaisuutta koskevien ongelmien käsittelemistä yhteisöissä, instituutioissa ja yhteiskunnassa.