Dylan, The Clown – Näyttelijäntaiteellinen praktiikkani klovnerian kautta tarkasteltuna

Abstract

Opinnäytetyössäni tarkastelen näyttelijäntaidettani klovnerian ja fyysisen teatterin näkökulmasta. Sivuan tekstissä myös toiseuden kokemuksen teemoja. Laajennan klovnerian käsittelyä myös sosiaalisyhteiskunnalliseen suuntaan viitaten Johanna Peltolan opinnäytetyöhön ”Klovni ja kasvojen esittämisestä vapautuminen – autoetnografinen tutkimus klovneriasta arjen vuorovaikutustilanteissa”. Johdannossa kerron, miten kiinnostukseni klovneriaa kohtaan on alun perin syttynyt, miksi haluan kirjoittaa siitä ja miksi se on minulle tärkeää. Kirjoitan myös auki fiktiivisen tilanteen premissin, johon dialogimuotoinen tekstini asettuu. Tässä fiktiivisessä tilanteessa olemme 2060-luvun Teatterikorkeakoulussa, jossa hallituksen leikkaukset ovat johtaneet sekä henkilökunnan että sisään otettavien opiskelijoiden vähentämiseen niin, että koulussa on jäljellä enää vain yksi opettaja, joka opettaa kaikki ”aineet”. Tämän fiktiivisen opettajan, professori Pilipulin myötä, pääsen yhdistelemään monilta eri Teatterikorkeakoulun opettajilta oppimiani asioita työkalupakiksi, jota näyttelijänä käytän. Toisessa luvussa kerron perustietoja klovnerian ja commedia dell’arten historiasta, ja tutustutan lukijan ”Peliin”, joka on tärkeä osa nykyklovnerian harjoittelua siinä tyylilajissa, jonka minä olen oppinut. Pelin tarkoituksena on opetella ”säännöt”, jotka vaikuttavat klovni improvisaation taustalla. Kolmannessa luvussa esittelen kaksi dramatisoitua tilannetta klovneriatunnilta, joista ensimmäisessä synnytän klovnini, Dylanin, ja toisessa klovnit epäonnistuvat harjoitteessa, eli floppaavat. Tilanteiden lomassa avaan näyttelijäntaiteellisia tekniikoita, joita itse käytän usein työssäni, tai joita pidän muuten tärkeinä. Tässä kappaleessa kuullaan professori Pilipulin puhetta, Dylanin repliikkien kautta klovnini olemista harjoitteessa, sekä kursivoiduin kirjaimin omia ajatuksiani näyttelijänä klovnin takana. Neljäs luku, ”Klovnerian soveltamista”, käsittelee tanssitunnilla tehdyn muutosharjoitteen kautta toiseuden kokemusta ja sen näyttelijäntaiteellista potentiaalia, sekä klovnerian sosiaalisyhteiskunnallista potentiaalia viitaten Johanna Peltolan opinnäytetyöhön ”Klovni ja kasvojen esittämisestä vapautuminen – autoetnografinen tutkimus klovneriasta arjen vuorovaikutustilanteissa”. Muutos- harjoitteen kautta käsittelen myös variaation ja fyysisen käänteen tekemisen tematiikkaa. Johanna Peltolan opinnäytetyön kautta sivuan myös klovnerian potentiaalia työskentelykulttuurin parantamisessa. Viimeisessä kappaleessa vedän yhteen opinnäytteen kirjoittamisprosessin kautta oivaltamiani asioita.