“Asenne on kaikista tärkein, kaikki muu järjestyy kyllä sen jälkeen” Vammaisten yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Vammaisten opiskelijoiden yhdenvertaisuus taiteen perusopetuksessa
musiikkioppilaitoksissa perustuu yhdenvertaisuuslakiin, kansainvälisiin säädöksiin
kuten YK:n vammaissopimukseen sekä opetussuunnitelmiin. Koulutuksen
järjestäjän velvoitteena on lain mukaan olla syrjimättä ketään sekä toteuttaa
kohtuulliset mukautukset. Viimeisimmät aiheesta tehdyt tutkimukset toteavat, että että ableistiset asenteet vammaisia kohtaan sekä ryhmän etäännyttäminen ja
poissulkeminen elävät musiikkikasvatuksen kentällä edelleen 2020-luvulla.
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää vammaisten yhdenvertaisuuden
toteutumista taiteen perusopetuksessa musiikkioppilaitoksissa. Tutkin myös sen
toteutumisen esteenä olevia haasteita sekä keinoja yhdenvertaisuuden
toteutumiseksi. Tutkimuksessa on kolme pääteemaa: vammaisuus, yhdenvertaisuus
ja taiteen perusopetus.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja sen aineisto koostuu kolmesta
puolistrukturoidusta musiikkiopiston rehtorin haastattelusta sekä oppilaitosten
opetussuunnitelmista. Metodeina ovat teemoittelu ja sisällönanalyysi.
Tutkimuksessa on myös autoetnografinen näkökulma aiheen omakohtaisuuden
vuoksi. Tuloksien mukaan yhdenvertaisuus toteutuu taiteen perusopetuksessa
vaihtelevasti yksilöllistämisen, kohtuullisten mukautusten ja fyysisen sekä
pedagogisen saavutettavuuden keinoin. Suurimmat esteet yhdenvertaisuuden
toteutumiseksi ovat asenteet, pääsykokeet, rahoitus ja hankkeet sekä vammaisten
hakeutuminen taiteen perusopetukseen. Johtopäätökset osoittavat, että keinot
yhdenvertaisuuden lisäämiseksi olisivat opettajien koulutus, tutkimustiedon
saatavuus, asenteellinen, pedagoginen ja fyysinen saavutettavuus, pääsykokeiden
saavutettavuus, tiedotus ja viestintä sekä yhteiskunnan palvelujen saatavuus
vammaisille ja saavutettavuuden juurruttaminen osaksi musiikkiopistojen
perustoimintaa. Musiikkiopisto-opintoihin osallistuminen voi lisätä
yhdenvertaisuutta myös laajemmin yhteiskunnassa ja auttaa siihen kiinnittymisessä.
Yhdenvertaisuuden toteutumisessa asenteet ovat kaikkein tärkeintä.
Aineiston analyysin ja tulosten pohjalta olen muodostanut toimenpidesuosituksia
koulutuksen järjestäjille, joita on tarkoitus voida soveltaa käytännössä
yhdenvertaisuuden parantamiseksi.