Katkos : vieraantuminen normaalin paradigmassa
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Ihmiset muodostavat itsensä maailmassa ja maailman kanssa: joku tulee joksikin ainoastaan sen suhteessa maailmaan. Vieraantuneena itsen ja maailman välille muodostuu katkos, joka irrottaa ruumiin sekä itsestään että ympäristöstään. Vieraantuminen on voimattomuutta ja suhteettomuutta suhteessa itseen ja ympäröivään.
Vieraantumisen käsitteen ja kokemuksen tarkastelu on tärkeää kapitalistisessa järjestelmässä, jossa ruumis nähdään ensisijaisesti tuottavuuden näkökulmasta. Tuottavuutta syystä tai toisesta pakenevat ruumiit koetaan normaalin paradigmassa toissijaisina. Tutkielma tarkastelee vieraantumisen kokemusta suhteessa normaalin paradigmaan. Normaalin paradigma pitää sisällään sosiokulttuurisia, institutionaalisia ja ruumiillisia normatiivisia olemisen tapoja.
Opinnäyte kysyy, miten vieraantumisen käsite liittyy neuroqueer-ruumiillisuuksien ja normaalin paradigman välisiin suhteisiin? Tutkielman tavoitteena on ymmärtää normaalin paradigman, neuroqueer-ruumiillisuuksien ja vieraantumisen kokemuksen välisiä suhteita. Opinnäytteessä oleellista on sekä vieraantumisen kokemus että sen käsite.
Tutkielma paikantuu neuroqueer-teoreettisen, intersektionaalisen feminismin ja antikapitalistisen teorian risteyksiin ja sen luonne on kriittinen suhteessa vallitseviin käsitteisiin ja olemisen tapoihin. Tutkielman lähdemateriaali edustaa neuroqueer-teoreettista, intersektionaalista feminismiä, antikapitalistista, sosiologista ja jälkistrukturalistista teoriaa.
Tutkielma kietoutuu nykytaiteen kontekstiin tehden näkyväksi kirjoittajan taiteellisen praktiikan tiedonhankinnallisen ja teoreettisen taustoittamisen. Tutkielman tutkimusote on teorioiden ja kokemuksellisuuden väleillä harhaileva, kuitenkin vieraantumisen käsitteeseen ja kokemukseen kiinnittyvä. Postkvalitatiivisen tutkimuksen kaltaisesti tutkielman suuntaa ohjaa pikemminkin käsitteet kuin menetelmät. Tutkielman menetelmällisyys rakentuu vieraantumisen käsitteeseen paikantuvasta postkvalitatiivisesta teoreettisesta kirjallisuuskatsauksesta, kokemuksellisuudesta; ja on siten sävyltään myös autoetnografista, sekä posthumanistisesta ruumiillisesta praktiikasta kävelyharjoitteiden muodossa.
Opinnäyte avaa normaalin paradigman historiaa ja sen linkittymiä kapitalistisiin logiikoihin. Se tarkastelee kapitalismin tuottamaa mekanisoitua ja suorittavaa ruumista, sekä neuroqueer-ruumiillisuutta suhteessa dualistiseen harhaan. Tutkielma pohtii lisäksi stimmausta maailmassa olemisen tapana ja vieraantumisen aiheuttamaa katkosta.