Balladilaulaja, leikaritanssija : monitaiteinen näkökulma balladien esittämiseen

Abstract

Tässä taiteellisen tohtoritutkinnon kirjallisessa työssä tarkastellaan balladia historiallisena ja elävänä perinteenä monitaiteisen muusikon näkökulmasta. Balladilla tarkoitetaan keskiajan Euroopassa syntynyttä kertovan kansanlaulun lajia ja monitaiteisella muusikolla soittoa, laulua, tanssia sekä draamaa yhdistävää esiintyjää. Esikuvaksi nostetaan keskiajalla kiertäneet monitaitoiset muusikot, leikarit.

Työ perustuu ajatukseen tutkivasta muusikosta, joka etsii tietoa, materiaaleja ja inspiraatiota historiallisista lähteistä ja käyttää niitä omassa taiteellisessa työssään. Aineisto pohjautuu erityisesti suomalaisiin balladilähteisiin, mutta mukana on myös kansainvälistä materiaalia. Tutkinnon pääpaino on taiteellisissa tutkintokonserteissa, joita tämä kirjallinen työ käsittelee sekä aineistona että tuloksina ja joiden prosesseja se reflektoi.

Historiallista taustaa avataan esittelemällä lyhyesti balladeista ja leikareista saatua tietoa. Kirjallisessa työssä avataan sekä balladikulttuurin taustoja että leikarimuusikkojen roolia keskiajalla ja peilataan kansanmusiikissa yleistä monitaiteista muusikkoutta näiden ammattikuvaan.

Tutkinnon keskeisimmät kysymykset liittyvät balladien esittämiseen. Viidessä tutkintokonsertissa balladien esittämistä lähestyttiin eri näkökulmista: perinnelähtöisesti ja uudistavasti, sooloesiintyjänä ja ryhmässä tanssien sekä draaman keinoja kokeillen. Konserttiesittelyssä kuvataan työskentelyn prosesseja ja esiin nousseita teemoja, joista omien balladien säveltäminen tutkinnon loppuvaiheessa nousee vahvasti esille.

Loppupäätelmissä avataan balladien esittämiseen syntyneitä näkökulmia ja balladitanssin kokemuksellisuutta sekä arvioidaan balladin ja leikariuden asemaa nykykulttuurissa.