Folklore as wonder : or, speculative methods and artistic transformations of folk customs across gallery and museum practice

Abstract

Abstract

This practice-led research considers the material and conceptual shifts that occur when particular European folk customs are recontextualised within a contemporary art framework. Drawing on my experience of English morris dancing and mummers’ plays, alongside engagements with German Strawbear (Strohbär) and May man (Maimann) traditions, I examine how folklore moves beyond documentary formats into a site of speculative enquiry. By developing an alternative form of documentation that values artistic ways of presenting reality, my practice formulates folklore as an extra-ordinary mode of artistic thinking defined by strangeness, mystery, and wonder.

Methodologically, I employ an intentional strategy of speculative wonder, pseudo-ethnography, and dialogical aesthetics. Taking a dual position as both a folk insider and an artistic outsider, I prioritise creative imagination over quantitative recording. Through a series of polyphonic conversations with artists, practitioners, and other experts, I produced a central archive of handkerchief masks alongside costumed sculptures, masks, and re-staged archive objects acting as untrustworthy artefacts in exhibition contexts.

My artistic practice encompassed four major exhibition installations bridging contemporary galleries and historical museums: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Germany), para field notes (Photographic Gallery Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum, Germany), and Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). In these, I examined institutional translocation through artistic interventions in museum collections and spaces, creating a state of bi-textuality where museum objects are re-enchanted in art settings while my artworks interrogate historical modes of display. These threshold sites are reconfigured as heterotopias where daily temporal and spatial rules are suspended.

The key outcome of my research is the formulation of folklore-as-artwork, a speculative vocabulary of folklore as vernacular and residual culture, topsy-turvy logic, and the carnivalesque. Centred on figures like the Wildman, my work demonstrates how ritualised humour, parody, and defamiliarisation unpack societal hierarchies and cultural memory. By interrogating the aesthetics of folk authenticity, I offer a critical model for re-engaging with the human need for communal ritual and re-enchanted wonder.

Tiivistelmä

Tässä taiteellisessa tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia aineellisia ja käsitteellisiä muutoksia tiettyjen eurooppalaisia kansantapojen uudelleenkontekstualisointi nykytaiteen puitteissa saa aikaan. Työssä hyödynnän omia kokemuksiani englantilaisesta morris-tanssista ja mummer’s play-näytelmäperinteestä sekä kohtaamisiani saksalaisten Strohbär ja Maimann perinteiden kanssa. Niiden valossa tutkin, kuinka kansanperinne siirtyy dokumentoidusta muodosta spekulatiivisen tarkastelun alueelle. Kehittämällä vaihtoehtoisen tavan dokumentoida kansanperinnettä, joka arvostaa taiteellisia tapoja kuvata todellisuutta, muotoilen taiteellisessa työssäni kansanperinteestä poikkeuksellisen taiteellisen ajattelun muodon, jonka määrittäviä piirteitä ovat outous, mystisyys ja ihmettely.

Tutkimusmetodiksi olen valinnut spekulatiiviseen ihmettelyyn, näennäisetnografiaan ja dialogiseen estetiikkaan pohjautuvan tarkoituksellisen strategian. Koska tutkin asiaa kahdessa eri roolissa – sekä kansaan kuuluvana sisäpiiriläisenä että ulkopuolisena taiteellisena tarkkailijana –, asetan luovan mielikuvituksen kvantitatiivisen kirjaamisen edelle. Taiteilijoiden, taiteenharjoittajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa käymieni moniäänisten keskustelujen pohjalta tuotin keskeisen arkiston nenäliinamaskeja ja niiden rinnalle puvustettuja veistoksia, maskeja sekä uusiin ympäristöihin tuotuja arkistoesineitä, jotka toimivat näyttelykonteksteissa epäluotettavina artefakteina.

Taiteellinen työni käsitti seuraavat neljä suurta näyttelyinstallaatiota, jotka toimivat siltoina nykytaiteen gallerioiden ja historiallisten museoiden välillä: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (saksalainen Braunschweiges Landesmuseum), para field notes (Valokuvagalleria Hippolyte), The Scream of the Strawbear (saksalainen Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum) ja Wildness Makes This World (Seinäjoen taidehalli). Niissä tutkin institutionaalista translokaatiota museokokoelmissa ja eri tiloissa toteuttamieni taiteellisten interventioiden kautta. Sain näin luotua kahden eri tekstuaalisuuden tiloja, joissa taideympäristö antaa uutta lumoa museoesineille, kun taas taideteokseni tutkiskelevat historiallisia tapoja esitellä esineitä. Nämä rajatilapaikat järjestyvät uudelleen heterotopioiksi, joissa jokapäiväiset aikaa ja paikkaa koskevat säännöt lakkaavat hetkeksi pätemästä.

Tutkimustyöni keskeisin tulos on käsitteen kansanperinne taideteoksena luominen. Se tarkoittaa kansanperinteen spekulatiivisen sanaston tarkastelua kansan ja jäännöskulttuurin, nurinkurisen logiikan ja karnevalismin muotona. Villimiehen kaltaisiin hahmoihin keskittyvä työni osoittaa, miten ritualisoitunut huumori, parodia ja vieraannuttaminen purkavat yhteiskunnallisia hierarkioita ja kulttuurista muistia. Tutkimalla kansan aitouden estetiikkaa tarjoan kriittisen mallin, jonka avulla on jälleen mahdollista tavoittaa inhimillinen tarve olla osana yhteisöllisiä rituaaleja ja lumoutua ihmeistä.

Abstrakt

Denna praktikbaserade forskning undersöker de materiella och konceptuella förändringar som sker när utvalda europeiska folktraditioner omplaceras och ges en ny kontext inom samtidskonsten. Med utgångspunkt i mina erfarenheter av engelsk morrisdans och mummerspel samt mina kontakter med de tyska traditionerna kring Strawbear (Strohbär) och May Man (Maimann) (Strohbär) undersöker jag hur folklore kan överskrida dokumentära former och bli en arena för spekulativt utforskande. Genom att utveckla en alternativ form av dokumentation som värdesätter konstnärliga sätt att gestalta verkligheten, utforskar jag folklore som ett extraordinärt sätt att tänka konstnärligt, präglat av främmandegörande, mystik och förundran.

Metodologiskt utgår jag från en medveten strategi som bygger på spekulativ förundran, pseudoetnografi och dialogisk estetik. Genom att inta en dubbel position, med förankring i folktraditionen och ett utifrånperspektiv på konstvärlden, prioriterar jag den kreativa fantasin framför kvantitativa mätningar. Utifrån en serie mångstämmiga samtal med konstnärer, utövare och andra experter har jag byggt upp ett arkiv med näsduksmasker, kompletterat med kostymerade skulpturer, masker och omgestaltade arkivföremål som i utställningssammanhang fungerar som tvetydiga artefakter.

Min konstnärliga verksamhet omfattade fyra större utställningsinstallationer som presenterades i såväl samtida konstgallerier som historiska museer: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht/Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Tyskland), para field notes (Fotografiska galleriet Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen och Oberhessisches Museum, Tyskland), och Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). I dessa verk har jag undersökt institutionell omplacering genom konstnärliga ingrepp i museisamlingar och utställningsrum. På så sätt uppstår en dubbel kontext där museiföremålen återfår något av sin magi i ett konstnärligt sammanhang, samtidigt som mina verk ifrågasätter historiska utställningsformer. Dessa liminala utrymmen omformas till heterotopier där vardagens tidsliga och rumsliga ordning sätts ur spel.

Det viktigaste resultatet av min forskning är utvecklingen av begreppet folklore-as-artwork (folklore som konstverk) – ett spekulativt ramverk som betraktar folklore genom folklig och kvarlevande kultur, omvänd logik och det karnevalistiska. Med utgångspunkt i gestalter som Vildmannen visar mitt arbete hur ritualiserad humor, parodi och främmandegörande kan synliggöra samhälleliga hierarkier och kulturellt minne. Genom att granska föreställningar om folklig autenticitet presenterar jag en kritisk modell för att återupptäcka människans behov av gemensamma ritualer och en förnyad känsla av förundran.