Kapellimestarin hiljainen tieto ja vuorovaikutus orkesterinjohdon pedagogiikassa

Abstract

Maisterintutkielmassani tutkimustehtävänäni oli tutkia kapellimestarin ammattiin sisältyvää hiljaista tietoa ja vuorovaikutuksen eri tasoja sekä sitä, miten niitä välitetään kapellimestariopiskelijoille tai - oppilaille orkesterinjohdon pedagogiikassa. Teoreettisen viitekehyksen keskeisiä käsitteitä olivat hiljainen tieto ja vuorovaikutus. Lähestymistapana oli laadullinen tapaustutkimus, menetelmänä puolistrukturoitua haastattelua muistuttava teemahaastattelu. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaista hiljaista tietoa haastateltavat kapellimestarit kuvailevat välittävänsä orkesterille? 2. Millaisilla vuorovaikutuksellisilla välineillä kapellimestarit kuvaavat välittävänsä hiljaista tietoa? 3.Miten haastateltavat kapellimestarit opettajina kuvailevat välittävänsä edellä mainittua tietoa omille kapellimestariopiskelijoilleen?

Haastateltavina oli kolme suomalaista kapellimestaria. Tärkeimmiksi tutkimustuloksiksi nousivat dialogista ja yhteistyöstä kumpuava työskentely. Dialogi ja työn demokraattisuus ovat arvoja, jotka ohjaavat hiljaisen tiedon ja vuorovaikutuksen rakentumista. Nämä arvot heijastuvat myös orkesterinjohdon pedagogiikkaan. Pedagogeina toimiessaan kapellimestarit ymmärtävät työn ohjauksellisen luonteen ja luovat opiskelijoille hedelmällistä alustaa vuorovaikutukselle, mutta paljolti työ pohjautuu myös yksilölliseen ohjaamiseen ja intuitiiviseen ongelmanratkaisuun.

Työni on merkittävä musiikkikasvatuksen alalle, sillä se auttaa ymmärtämään kapellimestarin työn ja orkesterinjohdon pedagogiikan suhdetta toisiinsa. Sen lisäksi tutkielma kartoittaa kapellimestarien pedagogista otetta seuraavan sukupolven kapellimestarien ohjaajina.