”Rima alas ja komeasti yli” : Kolmen soitonopettajan kokemuksia oppilaan minäpystyvyyden tukemisesta

Abstract

Ihmisen usko itseensä ja kykyihinsä määrittelee monella tavalla hänen elämänvalintojaan. Kehittyäkseen elämässä jokaisen on kyettävä oppimaan uutta, ja oppiminen edellyttää uskoa omiin kykyihinsä, minäpystyvyyttä. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön uskomuksia tai arvioita omista kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä (Bandura 1997).

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisilla vuorovaikutuksen keinoilla soitonopettaja voi tukea oppilaan musiikillisen minäpystyvyyden kehittymistä yksilöopetuksessa. Tarkasteluni kohteena ovat nimenomaan musiikkiopistossa tapahtuvat soittotunnit, joissa opettaja ja oppilas ovat kahden kesken. Opettajan vuorovaikutus on keskeisessä osassa minäpystyvyyden tukemisessa. Tutkimuskysymykseni ovat:

1a Millaisia vuorovaikutuksen keinoja haastateltavat soitonopettajat kuvailevat käyttävänsä yksilöopetuksessaan?

1b Miten haastateltavat soitonopettajat pyrkivät vuorovaikutuksellaan tukemaan oppilaidensa musiikillisen minäpystyvyyden kehittymistä?

Teoreettinen viitekehys tarkastelee minäpystyvyyden käsitettä, merkitystä ja sen muodostumisen lähteitä, sekä minäpystyvyyden yhteyttä motivaatioon ja emootioihin. Lisäksi tarkastelun kohteena on opettajan vuorovaikutus minäpystyvyyden tukemisen näkökulmasta, jolloin erityisesti opettaja-oppilassuhde ja oppilaslähtöisyys ovat keskeisiä.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, ja aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastatteluihin osallistui kolme soitonopettajaa musiikkiopistosta, jossa annetaan opetusta taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaan. Aineiston analyysissa käytin teoriaohjaavaa analyysia.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että minäpystyvyys ja sen tukeminen koetaan merkittäviksi asioiksi, ja opettajat ottavat minäpystyvyyttä huomioon omassa opetuksessaan. Erityisesti onnistumisen kokemusten mahdollistaminen ja kannustavan palautteen antaminen ovat merkittäviä keinoja oppilaan minäpystyvyyden tukemiseen. Tärkeänä pidettiin oppilaslähtöistä opettamista, sopivan tasoisten tavoitteiden asettamista, joustavuutta tuntien kulussa sekä oppilaan taitotason ja emootioiden huomioimista.