Pelimusiikin tekijöiden oppimisstrategiat ja videopelit musiikkialan muokkaajana

Abstract

Pelimusiikki on merkittävämpi genre musiikin kentällä kuin musiikkikasvatusjärjestelmä tällä hetkellä antaa ymmärtää. Pelimusiikin säveltämisen opiskelun mahdollisuudet korkeakouluissa ovat edelleen hyvin rajalliset. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, miten pelimusiikin tekijät ovat oppineet taitonsa alalle valmistavan formaalin koulutuksen ollessa vähäistä sekä miten videopelit muokkaavat musiikkialaa ja musiikkikasvatusta. Tutkimuskysymykset ovat:

1) Mitä oppimisstrategioita pelimusiikin tekijät ovat käyttäneet ja miksi? 2) Miten videopelit ovat muokanneet musiikkialaa ja millaisia tulevaisuudennäkymiä ne tuovat musiikkikasvatukselle?

Pelimusiikkia taustoitetaan sen historian ja ominaisuuksien valossa sekä jatkuvasti lisää kiinnostusta herättävänä tutkimuskohteena. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa informaalin oppimisen teoriaan sekä Pierre Bourdieun käsitteisiin kenttä, habitus ja pääoma. Tutkimus toteutetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena.

Tutkimustuloksissa selviää, että pelimusiikin tekijät ovat kokeneet informaalit oppimisstrategiat hyödyllisiksi. Musiikkialalle videopelit ovat tuoneet esimerkiksi pelimusiikkiin erikoistuneita kokoonpanoja ja konsertteja sekä laajentaneet käsityksiä musiikin genreistä ja häivyttäneet genrerajoja. Tulokset tarkoittavat musiikkikasvatukselle painetta, mutta myös mahdollisuutta mukautua muuttuvaan alaan. Pelimusiikkiin ja etenkin sen säveltämiseen liittyviä tutkimuksia on julkaistu hyvin vähän ja suurelta osin ne ovat tuoreita, mikä puolestaan kertoo tutkimuksen ajankohtaisuudesta.