Soitinnuksesta esitykseksi - J. S. Bachin Ciacconan BWV 1004 soitinnus traversolle

Abstract

Kirjallisen työn aiheena oli Johann Sebastian Bachin Ciacconan BWV 1004 soitinnus traversohuilulle.Tutkimuksen ytimenä oli se, mitä sovituksellisia haasteita traversosoitinnusta tehdessä tulee vastaan, ja kuinka ne ratkaistaan niin, että alkuperäisen teoksen eleet ja aiheet välittyvät mahdollisimman uskollisesti ja tarkasti traversolla soitettaessa. Pyrkimyksenä oli toteuttaa soitinnus niin, että se olisi mahdollisimman historiallisesti tiedostavan esittämisen (historically informed performance) käytännön mukainen. Tavoitteena oli siis mahdollisimman alkuperäiselle tyylille uskollinen soitinnus Ciacconasta, ei moderni versiointi siitä. Soitinnusta tehtiin kirjoittajan omaan instrumenttituntemukseen ja ammatilliseen soitto- ja esityskokemukseen sekä repertuaarintuntemiseen nojaten.

Työssä tutkittiin sekä sovittamista ja soitintamista 1700-luvun kontekstissa että myöhempiä sovituksia kyseisestä kappaleesta. Siinä pohdittiin sovituksellisia haasteita, sävellajimuutoksen vaikutusta teoksen affektiin sekä akustisten elementtien vaikutusta soitinnusta esittäessä. Siinä kerrotaan myös sovitusprosessista sekä niistä sovituksellisista ratkaisuista, joita soitinnusta työstäessä jouduttiin tekemään.

Kirjallisessa työssä näytetään nuottiesimerkein, millaisiin sovitusratkaisuihin on päädytty ja kuinka eri sovitukselliset haasteet on ratkaistu. Soitinnuksessa käytettiin seitsemää eri sovitusmetodia. Ne olivat: arpeggio-kuvioiden täyttö ja äänien lisääminen, ciaconna-bassolinjan säilyttäminen oktaavisiirrolla, variaation siirtäminen kokonaan tai osittain oktaavilla ylöspäin, asteikkokulkujen muuttaminen, arpeggiokulkujen kulkujen muuttaminen traversolle luontevammaksi, moniäänisen satsin muuttaminen yksiääniseksi ja pariäänten muuttaminen polyfoniseksi kuvioksi.