Ihminen välissä : ehdotus uutistoimittajan uudeksi työksi

Abstract

Opinnäytteessäni käsittelen uutistoimittajan ammatti-identiteettiä ja ammattietiikkaa esitystaiteen ja esitystutkimuksen kontekstissa. Työ pohjautuu ensi sijassa omiin kokemuksiini uutistoimittajana. Tutkielma sijoittuu taiteellisen tutkimuksen viitekehykseen. Oma positioni suhteessa tutkimusaiheeseen on tiedostettu ja keskeinen osa työtä. Lisäksi opinnäytteeni taiteellinen osuus, Uutisista, hyvää päivää -esitys, sekä sitä edeltänyt luova prosessi ovat olleet keskeisiä tapoja synnyttää tietoa ja reflektoida aihetta. Työtä luonnehtii konstruktivistinen käsitys maailmasta. Uutiset paitsi kuvaavat myös tuottavat yhteistä todellisuutta. Opinnäytteeni kirjallisessa osassa avaan taiteellisen osion kulkua sekä sen toteuttamiseen liittyviä keskeisiä havaintoja ja pyrin sijoittamaan nämä havainnot osaksi esitystutkimuksen ja journalistiikan keskusteluja. Esitysprojektin käynnistäneitä ihmettelyn aiheita olivat muun muassa 1) sukupuolen representaatiot uutisissa, 2) uutisesitysten tyyliä ja sisältöä sanelevat säännöt ja konventiot, 3) kysymys ammattikunnan tulevaisuudesta sekä siitä, 4) voitaisiinko uutisia tehdä jotenkin toisin. Määrittelen aluksi lyhyesti, mitä uutiset ovat (tekstilaji, ohjelmatyyppi, ammatillinen yhteisö, yhteiskunnallinen instituutio) ja mitä ymmärrän esityksellä. Esittelen myös neljä teosta (yhden dokumentaarisen elokuvan sekä kolme näyttämöteosta), joiden avulla olen pyrkinyt paikantamaan itseni taide-esitysten ja journalististen esitysten välimaastossa. Esimerkit johdattelevat lyhyeen tarkasteluun siitä, mitä elävyydellä (engl. liveness) on ymmärretty niin esitystutkimuksessa kuin journalistiikassa. Johtopäätökseni on, että käsite on hyvin venyvä: elävyys voidaan ymmärtää esimerkiksi esityksen teknologiaan kytkeytyväksi ontologiseksi ominaisuudeksi, siitä riippumattomaksi inhimilliseksi kokemukseksi, tai diskursiiviseksi, ajassa muuttuvaksi määreeksi. Opinnäytteeni taiteellisen osion voi katsoa pyrkivän elävyyteen monella eri tavalla. Opinnäytetyöni kuluessa päädyin muun muassa problematisoimaan uutisten kapitalistisen suhteen aikaan (tai: uutisten tuottaman kapitalistisen aikakäsityksen). Tärkeäksi muodostui myös esityksen juurruttaminen fyysiseen paikkaan, mediakonsernin pääkonttoriin, sekä uutistoimittajan ruumiillisuuden tekeminen näkyväksi. Sekä paikka että ruumis mahdollistivat uutisesitysten sääntöjen ja normien kriittisen tarkastelun. Liha oli yksi esitykseni keskeisistä elementeistä, joka symbolitasolla kytkeytyy muun muassa keskusteluun uutistuotannon etiikasta. Viimeinen havaintoni liittyy läpinäkyvyyden ihanteeseen. Muun muassa filosofi Byung-Chul Hanin ja mediaetiikan tutkijan Stephen J. A. Wardin kirjoituksiin tukeutuen esitän, että läpinäkyvyyden ideologia tulisi kyseenalaistaa. Niin käytännön kokemukseni kuin journalismin tutkimus osoittavat, että läpinäkyvyydestä on muodostunut ”taianomainen” konsepti, jolla perinteinen journalistinen media yrittää vastata digitalisaation ja poliittisen polarisaation synnyttämään kriisiin. Sekä journalistisiin prosesseihin että toimittajien persoonaan kohdistuu yhä enemmän odotuksia läpinäkyvyydestä. Käytännössä ihanteeseen on kuitenkin mahdotonta yltää, ja on myös kyseenalaista, lisääkö läpinäkyvyys luottamusta journalismiin. Esitysprojekti sisälsi paljon pohdintaa siitä, missä määrin sisäistämäni uutistyön lainalaisuudet ja ihanteet määrittelevät minua esityksentekijänä myös taidekontekstissa. Tähän kysymykseen pureudun kirjallisen opinnäytteeni toiseksi viimeisessä luvussa. Lopuksi palaan vielä kysymykseen uutisten tulevaisuudesta sekä siitä, voitaisiinko uutisia tehdä toisin.