Taiteilijan vastuu

Abstract

Opinnäytteeni koostuu kahdesta teemasta: Kulttuurileikkaukset, ja tarinoiden tärkeys suhteessa tietoisuuteen. Keskustelen teemoista omien taiteellisten ihanteitteni perustalta ja avaan näkemyksiäni taiteen, kommunikaation ja henklökohtaisien kokemuksieni perspektiivistä. Kulttuurileikkauksien suhteen tutkin vaihtoehtoja parantaa esiintyvien taiteiden asemaa nyky-yhteiskunnassa. Leikkauspolitiikka viestii mielestäni taiteen yhteiskunnallisen aseman alhaista asemaa ja sen kohottaminen saavutetaan vain hyvällä taiteella; yleisöystävällisellä taiteella. Mikä määrittelee hyvän taiteen on moniuloitteinen kysymys, mutta tunteet, tuttuus ja toimijuus toimivat käsitteinä avaamassa omia ihanteitani esittävissä taiteissa. Tunteet ovat universaaleja ja sallivat esiintyvien taiteiden kommunikoida ihmiseltä ihmiselle historioistaan huolimatta. Tuttuus taas vangitsee potentiaalisen kokijan mielenkiinnon vetoamalla hänen historiaan. Toimijuus on taasen älyä ruokkiva aspekti, joka tarjoaa vain kysymyksen, mutta ei vastausta. Hyvän taiteen määritelmien ohessa kyseenalaistan tämänhetkisiä vaikuttamisen keinoja alallamme, etenkin Teatterikorkeakoulun oppilaiden keskuudessa, ja ehdotan potentiaalisesti solidaarisempia vaihtoehtoja vaikuttamiseen. Vastakkainasettelen mustavalkoisesti taiteen ja kulttuurin puolesta puhujat ja niitä vastaan toimivat tahot, jotta voisin itse mahdollisimman selkeästi toimia diplomaattina kahden välillä. Pohdin syitä leikkauksiin, niiden ymmärtämiseen ja niitä vastaan tehokkaammin taistelemiseen, joiden yhteydessä avaan omia taiteellisia ihanteitani tarinoiden ja taiteen suhteen: hyvät tarinat ovat mielestämmme alamme pelastus pidemmässä kaavassa. Tarinan tärkeys ja tietoisuus-yhtälö on lyhyempi, tieteellisempi ja spekulatiivisempi kokonaisuus pohtien kysymystä: miksi tarina on tärkein osa esiintyviä taiteita, ja miten se vaikuttaa näyttelijäntaiteeseeni. Perimmäisin syy tarinan fundamentaalisuuteen on mielestäni tietoisuuden tapaa havainnollistaa maailmaa tarinoiden kautta. Ihmisen aivon tapa kääntää ulkomaailmasta tulleita aistimuksia sisäisiksi subjektiivisiksi kokemuksiksi on mielestäni synonyyminen konseptin "tarina" kanssa. Syy-seuraussuhteiden sarja rakentuu tietoisuudessa tarinan muotoon ja on mielestäni luonnollinen väylä ihmisen tavassa älyllistää kokemaansa; ymmärtää. Käytän termiä luontainen narratiivi tukemassa tarinankerronnan ja tietoisuuden yhdistämistä , ja pohdin luontaisen narratiivin implikaatioita näyttelijäntyöllisiin kokemuksiini elokuvan Levoton tuhkimo parissa.