Generatiivinen tekoäly luovan yhteistoiminnan osapuolena musiikkikasvatuksessa

Abstract

Tässä artikkelissa pohdimme generatiivisen tekoälyn (generative artificial intelligence, GenAI) mahdollisuuksia edistää luovuutta musiikkikasvatuksessa. Samalla tarkastelemme yleisemmin GenAI:n roolia luovan yhteistoiminnan osapuolena. Perinteisesti kyky luovaan yhteistoimintaan on liitetty intentionaalisiin toimijoihin, ennen muuta ihmisiin. Pragmatismin ja posthumanismin filosofisiin viitekehyksiin tukeutuen haastamme tämän ihmiskeskeisen näkemyksen ja ehdotamme, että luova yhteistoiminta voidaan hahmottaa intentionaalisten ja ei-intentionaalisten toimijoiden välisenä vuorovaikutuksena. Hyödynnämme tarkastelussamme toimija-verkkoteoriaa, joka yhdessä pragmatististen ja posthumanististen filosofioiden kanssa auttaa hahmottamaan musiikkikasvatusta yhteen kytkeytyvinä dynaamisina ja systeemisinä vuorovaikutuksina, jotka tukevat musiikillista oppimista, kasvua ja sivistystä. Vaikka GenAI tuo luoviin musiikillisiin prosesseihin uusia ilmaisullisia mahdollisuuksia, sivistystä edistävä kasvatus edellyttää pedagogista tahdikkuutta, joka näyttää olevan tekoälyn ulottumattomissa. GenAI:n hyödyntäminen sivistävässä musiikkikasvatuksessa edellyttää opettajilta perehtymistä tekoälypedagogiikkaan ja asettaa uusia haasteita musiikin alan opettajankoulutukselle. Keskeistä on opettajaopiskelijoiden kriittisen tekoälylukutaidon kehittäminen tavoilla, jotka auttavat heitä ymmärtämään tämän teknologian ehtoja, mahdollisuuksia ja riskejä.