Wienin kaiut 1900-luvun alun pianorulla-äänitteissä

Abstract

Carl Czernyn pianokoulu Op. 500 (1839) tarjoaa ensi käden tietoa wieniläisklassisen kosketinsoitintyylin esityskäytännöistä. Tässä historiallisesti tiedostavaan esittämiseen sekä ääniteanalyysiin nojaavassa seminaarityössä vertaan Czernyn pedagogisia tekstejä kahteen 1900-luvun alun pianorullaäänitteeseen, joilla soittavat Ignatius Paderewski sekä Camille Saint-Saëns. Tutkielman tavoitteena on selvittää (1) miksi nuo äänitteet kuulostavat erilaisilta kuin oman aikamme äänitteet, (2) onko Paderewskin ja Saint-Saënsin soitossa havaittavissa yhteisiä piirteitä Czernyn dokumentoimien ja opettamien esityskäytäntöjen kanssa, sekä (3) voisiko mahdollisesti vertailussa löydettyä tietoa käyttää esteettisen jatkumon muodostamiseen 1800-lukua edeltäviin esityskäytäntöihin.

Vastausten selvittämiseksi analysoin äänitteitä sekä kuulonvaraisesti sekä metronomin avulla, kuunnellen niitä sekä normaalilla että hyvin hitaalla toistonopeudella. Vertaan äänitteistä löytämiäni ilmiöitä taulukkomaisesti Czernyn pianokoulun kolmannesta luvusta redusoimiini pääteemoihin, jotka ovat dynamiikka, artikulaatio sekä tyyli. Johtopäätösten tueksi selvitän, millaisessa musiikillisessa ympäristössä Czerny ja äänitettyjen kappaleiden säveltäjät sekä esittäjät opiskelivat ja elivät tutkiakseni heidän musiikillisten näkemystensä mahdollisia yhteyksiä.

Sekä Paderewskin että Saint-Saënsin soittotavoissa oli paljon tunnistettavia yhteneväisyyksiä Czernyn käsittelemiin esityskäytäntöihin kuten tempon käsittely, arpeggiot, korostukset sekä artikulaation ja dynamiikan variointi. Lisäksi molempien soittajien soitossa esiintyi mielenkiintoisia henkilökohtaisia tyylivalintoja. Lähestyin tutkielman ilmiöitä ensisijaisesti uteliaan muusikon näkökulmasta, mutta wieniläisen koulukunnan tyyliseikkojen tunteminen lisää osaamistani sekä työssäni traversistina että opinnoissani tulevana orkesterinjohtajana.