Kohti feministisempää musiikin sosiaalihistoriaa : Yksityiset pianonsoitonopettajat Helsingissä ja Tallinnassa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastelen pianistinaisten sosiaalihistoriaa Euroopan koilliskulmassa – tarkemmin sanottuna Suomenlahden alueella – ja erilaisten tutkimusmetodien ja -skaalojen risteyskohdassa. Aineistoni pohjautuu Helsingissä ja Tallinnassa vuosien 1861–1924 välillä toimineiden pianopedagoginaisten elämien ja urien laajamittaiseen kartoittamiseen, johon hiljattain päättynyt tutkimushankkeeni tähtäsi. Hankkeessani kysyin, millaisista sosioekonomisista taustoista pianopedagoginaiset tulivat ja millaisen ammattikentän soitonopetus näille naisille tarjosi. Missä he opiskelivat musiikkia ja missä he työskentelivät? Koska pianonsoitonopetus katsottiin kasvatuksellisen ulottuvuutensa vuoksi sivistyneistön ja keskiluokan naisille sopivaksi ansaintakeinoksi, kysymys on varsin laajasta, satojen naisten ammattiryhmästä. Mielenkiintoni kohdistui erityisesti niihin yksityisesti musiikinopetusta tarjonneisiin naisiin, jotka eivät ole päätyneet institutionalisoidun musiikinhistoriankirjoituksen kuten esimerkiksi konservatorioiden matrikkelien lehdille. Käsillä olevassa artikkelissa pureudunkin erityisesti uskonnon ja kulttuuritaustan perusteella marginaalisoitujen pianonsoitonopettajien elämiin.