Toivon mahdollistaja : tanssinopettajuuden rakentuminen lukiossa pedagogisen hyvinvoinnin ja toivon dialogina
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tämän opinnäytteen tavoitteena on tarkastella tanssinopettajuuden rakentumista lukiossa pedagogisen hyvinvoinnin ja toivon kokemusten kautta. Opinnäyte toteutettiin autoetnografisella tutkimusmetodilla, jossa aineistona toimivat tanssinopettajan omat päiväkirjamerkinnät vuosilta 2021 ja 2025. Opinnäyte tarkastelee, miten opettajuus muotoutuu kokemusten, arvojen, pedagogisten valintojen ja työympäristön vuorovaikutuksessa. Opinnäytteen teoreettisena viitekehyksenä toimivat pedagoginen hyvinvointi, Paulo Freiren (1994/2004) toivon pedagogiikka ja bell hooksin (1994/2007) osallistava pedagogiikka. Tanssinopettajan kokemukset yhdistyvät teoreettisen viitekehyksen lisäksi ajankohtaiseen pedagogiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun nuorten hyvinvoinnista, opettajien jaksamisesta ja koulun merkityksestä tulevaisuususkon rakentajana.
Koulumaailman todellisuus lukiossa ja maailman pysäyttänyt koronapandemia kohtaa tässä opinnäytteessä työstään innostuneen tanssinopettajan ja halun toimia toivon mahdollistajana epävarmoista olosuhteista huolimatta. Aineisto osoittaa, että tanssinopettajuus rakentuu jatkuvassa liikkeessä etsien uusia pedagogisia tapoja toimia dialogissa työympäristönsä kanssa. Erityisesti koronapandemian aikana opettajan kokema kuormitus, riittämättömyys ja epävarmuus kietoutuvat tiivisti pedagogiseen hyvinvointiin ja opetuksen saavutettavuuteen. Samalla opinnäyte tuo esiin, että opettajan tekemillä pedagogisilla valinnoilla, kuten läsnäololla, dialogisuudella ja opiskelijoiden kohtaamisella yksilöinä, voidaan vahvistaa sekä opiskelijoiden että opettajien hyvinvointia ja toivon kokemusta.
Keskeiseksi oivallukseksi analyysista nousee, että pedagoginen hyvinvointi ja saavutettavuus ovat syvästi toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä. Saavutettavuutta tukevat rakenteet, kuten turvallinen oppimisympäristö, joustavat osallistumisen tavat ja vuorovaikutus, edistävät opiskelijoiden osallisuutta ja keventävät samalla opettajan kuormitusta. Tanssinopetus näyttäytyy opinnäytteessä tilana, jossa kehollisuus, luovuus ja yhteisöllisyys mahdollistavat nuorten toimijuutta sekä merkityksellisyyden kokemuksia niin opiskelijoille kuin opettajalle.
Erityisesti tämä opinnäyte on kirjoittajalleen merkityksellinen, koska analyysin myötä hänelle selkenee hänen oma pedagoginen kasvunsa, jossa opettajuus kehittyy reflektiivisen prosessin kautta kohti inhimillisempää ja armollisempaa työotetta. Opettajan oma hyvinvointi, rajojen tunnistaminen ja yhteisöllinen tuki ovat keskeisiä edellytyksiä kestävälle pedagogiselle toiminnalle ja sille, että tanssinopettaja voi toimia toivon mahdollistajana omassa työssään.