“Jotta on mahdollista ilmaista yhtään mitään, täytyy olla olemassa jotain mitä ilmaista” : musiikillinen ilmaisu soitto- ja lauluoppaissa 1700- ja 1800-luvuilla.

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten 1700- ja 1800-luvun soitto- ja lauluoppaiden kirjoittajat käsittelevät musiikillista ilmaisua. Ilmaisu määriteltiin Ludwig Wittgensteinia mukaillen jonkinlaisen semanttisen sisällön esille tuomisena.

Tutkimusaineistona toimi Leopold Mozartin viulukoulu, J.J. Quantzin huilukoulu, C.P.E. Bachin klaveerikoulu, Louis Spohrin viulukoulu sekä Manuel Garcia nuoremman laulukoulu.

Laadullinen ja historiallinen tutkimus pyrki antamaan historiantutkimuksen menetelmillä mahdollisia ratkaisuja nykypäivän soitonopetuksen haasteisiin.

Induktiivisen teema-analyysin myötä ilmeni, että oppaiden kirjoittajien käsityksen mukaan affektit eli tunnetilat ovat musiikin semanttista sisältöä, ja esittäjän tehtävä on tuoda nämä tunnetilat esiin. Kirjoittajien ilmaisukäsityksistä löytyi toisilleen vastakkaisten modernien ilmaisuteorioiden kaltaisia käsityksiä. Käytännön tasolla tulosten perusteella oppaissa oli sisältöä, jota voisi nykypäivänäkin käyttää niin musiikin esittämisen merkitysten hahmottamiseen kuin instrumentti- ja lauluopetuksen didaktiikan kehittämiseen.