SWANA-soundeja Helsingin yössä : hybridit identiteetit ja perinne Helsingin yöelämän SWANA-teemaisissa musiikkitapahtumissa
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani on etnografinen tutkimus SWANA-teemaisista yökerhotapahtumista Helsingin yöelämässä. SWANA on lyhenne sanoista South West Asia and North Africa, eli Lounais-Aasia ja Pohjois-Afrikka. Se on dekoloniaalinen vaihtoehto termille Lähi-itä. SWANA-tapahtumia on järjestetty koronapandemian jälkeen Helsingin klubeilla. Dj:t soittavat niissä usein uutta ja vanhaa arabi- ja länsimaista popia ja elektronista tanssimusiikkia, mutta sekoittavat setteihinsä myös perinteisiä musiikkeja, kuten palestiinalaista dabkea.
Tutkielmassani tarkastelen, millä tavalla musiikillinen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekoittuvat tapahtumissa ja millä tavalla kulttuuri-identiteettien hahmottaminen liittyy sekoittamiseen. Rajaan aiheen käsittelyä dj-kollektiivi Yallan tapaukseen. Teoreettinen viitekehykseni pohjaa aiempaan elektronisen tanssimusiikkikulttuurin ja diasporisten musiikkiskenejen etnografiseen tutkimukseen.
Pääaineistoni koostuu haastattelutallenteesta ja kenttämuistiinpanoista. Tein osallistuvaa havainnointia kollektiivin tapahtumissa ja pidin ryhmäteemahaastattelun kolmelle kollektiivin dj:lle. Aineistoa analysoin koodaamalla siitä nousevia aiheita ja teemoittelemalla ne tutkimusongelman kannalta olennaisiin pääteemoihin: musiikki, identiteetti sekä perinteet ja perintö.
Perinteiden ja popin sekoittaminen liittyy skenessä oman paikan hahmottamiseen maailmassa sekä SWANA-alueen musiikin transnationaaliseen arvostukseen. Samalla siihen liittyy pelko kulttuurin menettämisestä nykyajassa, jossa polarisoitunut poliittinen ilmapiiri vaikeuttaa yhteyden luomista siihen. Haastateltavien puheissa kuuluu reflektiivistä nostalgiaa, ja musiikkitapahtumat voikin käsittää kollektiiviseksi kulttuuriseksi muisteluksi. Koska tapahtumat ovat vakiintuneet Helsingin yöelämään ja niissä yhdistellään musiikkia ja perinteitä sosiaalisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, voi niitä tarkastella myös aineettomana kulttuuriperintönä.