Stupidus floppaa : plörinäksi meno klovnin ponnahduslautana

Abstract

Opinnäytetyöni sijoittuu teatteriklovnerian kontekstiin, ja tässä työssä syvennyn erityisesti floppiin. Floppi on klovnin moka tai väärinymmärrys, josta avautuu mahdollisuus leikkiä ja yllättyä. Flopin voi nähdä klovnin ja yleisön välisen suhteen lähtökohtana. Voi myös ajatella, että klovni itsessään on kävelevä floppi. Minua kiinnostaa, mikä erottaa flopin suoraviivaisesta epäonnistumisesta, ja mitä klovni itse voi tehdä ylläpitääkseen leikkisää suhdetta floppiin?

Työ koostuu kahdesta osasta: kirjallisesta tutkielmasta sekä taiteellis-pedagogisesta käytännön osasta. Sen lopputulokseksi muodostui teatteriklovneriaesitys Lehdistötilaisuus. Toimin siinä taiteellis-pedagogisen prosessin ja klovneriaesityksen ohjaajana.

Kirjallisessa opinnäytteessäni syvennyn klovneriaan ja floppiin sekä reflektoin omaa työskentelyäni. Aluksi esittelen työskentelyotteita, joissa voi nähdä samankaltaisuutta oman toimintani kanssa. Näitä ovat: taiteellinen tutkimus, taiteellis-pedagoginen ja narratiivinen lähestymistapa sekä autoetnografia. Esittelen länsimaisen klovnerian historiaa ja hahmottelen klovnerista ihmiskäsitystä ja maailmasuhdetta. Hahmottelemani klovnerinen ihmiskäsitys nojautuu klovnin arkkityyppiin – siis naiviin tyhmyriin, joka ei suoriudu elämän asettamista vaatimuksista. Klovnerisen ihmiskuvan kautta ihminen näyttäytyy lähtökohtaisesti rakastettavana ja epätäydellisenä typeryksenä, klovnina. Ajatus perustuu olettamukseen, että jokaisen ihmisen sisällä lymyilee potentiaalinen klovni. Arkielämässä usein piilotamme tämän osan itsestämme, ettemme joutuisi vaikeuksiin. Klovnerian kautta on mahdollista vapauttaa tätä puolta itsessämme. Klovnerinen maailmasuhde kumpuaa suorasta ja intensiivisestä, nyt-hetkessä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Klovnin suhde maailmaan on pohjimmiltaan toiveikas, rakastava ja hyväksyvä. Flopin ja epäonnistumisen vuoksi klovni ja klovneria kytkeytyvät myös häpeään. Näitä aiheita käsittelen opinnäytteessäni.

Klovnin floppia käsittelen moniulotteisen aineiston kautta. Kyselytutkimuksella kerätyn aineiston kautta ääneen pääsee suomalaisia klovneja. Lisäksi hyödynnän aineistona omia kokemuksiani ja työpäiväkirjojeni muistiinpanoja. Aineiston perusteella voidaan todeta, että klovnit suhtautuivat floppiin leikkisästi ja innokkaasti. He kertoivat laveasti mehukkaista flopeistaan ja yllättävistä tilanteista, joihin olivat joutuneet. Julki tuli myös kertomuksia piinaavista esiintymistilanteista. Sen sijaan suoraviivaisista epäonnistumisen kokemuksistaan klovnit kertoivat yleisesti niukkasanaisesti. Niitä ei juuri haluttu muistella. Kävi myös ilmi, niin itsereflektion kuin aineiston pohjalta, että epäonnistumisen kokemukset klovnina voivat aiheuttaa häpeää. Tähän vaikuttanee klovnipersoonan sijaitseminen hyvin lähellä esiintyjän siviiliminää. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että klovnin ydin on esiintyjän minuudessa.

Reflektoin opinnäytteeni käytännön osaa taiteellis-pedagogisesta näkökulmasta. Analysoin prosessin etenemistä ja omaa toimintaani ohjaajana. Erityisesti yritän hahmottaa, miksi taiteellisen osan taiteellinen tutkimus jäi puolitiehen, ja miksi sen sijaan päädyimme kuin huomaamatta tekemään suoraviivaisesti teatteriklovneriaesitystä. Olen reflektoinut taiteellista prosessia myös yhdessä työryhmän kanssa, ja opinnäytteessä nostan näistä keskusteluista tärkeimpiä huomioita esiin.