”Se on musiikki, se vapsi”: vapaan säestyksen luonne pedagogisena oppiaineena ja musiikillisena ilmiönä asiantuntijoiden ryhmäkeskustelun diskursseissa

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee vapaan säestyksen diskursseja asiantuntijoiden ryhmäkeskustelussa. Jäsentelen vapaata säestystä pedagogisena oppiaineena ja musiikillisena ilmiönä näiden keskustelussa ilmenevien puhetapojen kautta. Tutkimusaihe nousee siitä huomiosta, että vapaa säestys termin on todettu aiemmassa tutkimuksessa kuvaavan monin tavoin vajavaisesti oppiaineen luonnetta ja sisältöjä. Pyrin siis hahmottamaan sitä, mitä ja miten vapaasta säestyksestä puhutaan ja tätä kautta tulkitsemaan vapaan säestyksen luonnetta ja koko ilmiötä laajemmin.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on ryhmäkeskustelu. Aineistolle on tehty sisällönanalyysi teoriasidonnaisen analyysin periaatteiden mukaisesti, mutta siinä on myös diskurssianalyyttisia piirteitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu vapaan säestyksen määritelmistä, historiakatsauksesta ja aiemmasta tutkimuksesta, erityisesti Rikandin (2012) vapaan säestyksen vastakulttuurista luonnetta käsittelevästä tutkimuksesta, sekä Smallin (1998) Musickingteorian ja vapaan säestyksen ajattelun yhtäläisyyksien tarkastelusta. Aineiston perusteella tulokset on jaoteltu neljään päädiskurssiin: pedagoginen diskurssi, musiikki- ja muusikkouskäsitysdiskurssi, ongelmallisuusdiskurssi ja kehitysdiskurssi. Tutkimuksen mukaan vapaa säestys on oppilaslähtöinen ja monimuotoinen oppiaine, joka korostaa käytännön soitto- ja säestystaitojen lisäksi monipuolisesti luovuutta ja kykyä improvisaatioon. Tavoitteena on eräänlainen luova käytännön muusikkous. Vapaan säestyksen historiaan liittyy monenlaisia arvostusongelmia, mikä on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa erilaisten vastakkainasettelujen syntyyn oppiaineiden välillä. Tutkimuksen mukaan vastakkainasetteluista ja ennakkoluuloista ollaan kuitenkin puolin ja toisin pääsemässä eroon, mikä näkyy mm. siinä, että vapaan säestyksen sisältöjen ja toimintatapojen ajatellaan tulevaisuudessa sulautuvan yhä laajemmin kaikkeen pianonsoitonopiskeluun.