Aktiivista toimintaa ja näkymättömiä rajoja : sukupuolet musiikkiluokan käyttäjinä

Abstract

Tutkielmani tarkoitus on selvittää tulevaisuuden musiikkikasvattajien käsityksiä sukupuolista musiikillisina toimijoina musiikinluokan kontekstissa. Lähestymistapani on feministinen ja työni noudattelee feministisen tutkimuksen tunnuspiirteitä: avoimuus, kriittisyys ja poliittisuus ovat tutkielmassa läsnä alusta loppuun. Työn poliittinen päämäärä on hahmottaa musiikinluokan mahdollisia sukupuolittuneita toimintoja sillä uskon, että rajoittavat käytännöt on mahdollista purkaa vasta, kun ne on ensin tehty näkyviksi. Pyrin osallistumaan työlläni musiikkikasvatuksen feministisen tutkimuksen keskusteluun, jonka uskon mahdollistavan musiikinluokan laajentumisen entistä monipuolisemmaksi toiminnan ympäristöksi jokaiselle sukupuolelle. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalinen konstruktionismi sekä feminismi. Molemmat paradigmat ovat itsenäisesti hyvin laajoja, mutta toisiaan täydentäen ja rajaten ne muodostavat juuri sopivan kokoisen kehyksen tutkielmalleni. Sukupuoli nähdään tässä työssä sosiaalisena konstruktiona eli kulttuurin, historian sekä sosiaalisen todellisuuden muovaamana. Kiinnostukseni sosiaaliseen konstruktionismiin tulee siis ilmi nimenomaan sukupuolen näkökulmasta, ja samoin tarkastelen feminististä paradigmaa sosiaaliskonstruktionistisesta näkökulmasta. Tällä tavoin laajat teoriat ovat työssäni toisistaan riippuvaisia ja myös tiivistävät toinen toistaan. Haastattelut toteutettiin yksilöityinä teemahaastatteluina ja analysoitiin laadullisin menetelmin sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin keinoin. Havaitsin, että jokainen haastateltavistani koki musiikinluokasta (ja ylipäänsä musiikkikulttuureista) löytyvän sukupuolittuneita toimintamalleja, instrumentteja sekä käytäntöjä. Toimijuuden ei kuitenkaan uskottu muotoutuvan deterministisesti sukupuolisten esikuvien ja käytäntöjen kaltaiseksi, vaikka haastateltavat olettivatkin ympäröivillä käytännöillä olevan osuutensa sukupuolisen toimijuuden muotoutumiseen. Neljästä haastateltavasta kolme käsitti sukupuolen dikotomisena jakona mieheen ja naiseen, mutta yksi kyseenalaisti kaksinapaisen mallin. Hänen mukaansa kategoriset sukupuolijaot rajoittavat toiminnan mahdollisuuksia, eikä niitä siitä syystä pitäisikään ylläpitää puheen tai toimintaan ohjaamisen kautta. Kaikki neljä haastateltavaa kokivat tiukasti sukupuolittuneiden toimintamallien olevan esteenä yksilöiden toimijuuden kehittymiselle.