Pianistin kokemuksellinen tiedontuottaminen Debussyn preludissa "Les sons et les parfums tournent dans l'air du soir"

Abstract

Pianistin kokemuksellinen tiedontuottaminen Debussyn preludissa "Les sons et les parfums tournent dans l'air du soir"

Taiteellisen tohtorintutkintoni kirjallinen työ on muusikkolähtöinen tapaustutkimus. Työ keskittyy Claude Debussyn preludiin "Les sons et les parfums tournent dans l'air du soir" (Äänet ja tuoksut pyörivät illan ilmassa). Käytän preludin jäsentämisessä työkaluna sävellykseen kiinteästi liittyvää Charles Baudelairen runoa "Harmonie du soir". Taustoitan tutkimusta katsauksella Debussyn ja Baudelairen ajan kulttuurihistoriaan, jonka jälkeen siirryn esittelemään kokemuksellista jäsennystäni preludista.

Kuljetan kokemuksellisessa jäsennyksessäni Baudelairen runoa ja Debussyn preludia rinnakkain ja tarkastelen niissä esiintyviä musiikillis-poeettisia ilmiöitä suhteessa toisiinsa. Havainnointi liikkuu sekä notaation tasolla että liikkeellisellä ja soivalla tasolla: liitän työhön myös kuvauksen soittotapahtumasta ja äänittämäni soivan esimerkin preludista. Preludi jakautuu nimeämiini jaksoihin, jotka ovat yhteydessä runon kielellisiin rakenteisiin, metaforiin ja tematiikkaan. Työn johtopäätökset ryhmittyvät kolmeen kokemukselliseen kerrokseen, jotka erittelevät soittajan musiikillis-poeettisen lähestymistavan vaikutuksia preludin hahmottamisessa, soittamisessa ja harjoittelemisessa. Lisäksi tarkastelen preludin jaksoja ajassa soivina intensiteetteinä.

Työni esittelee kokemuksellisen tiedontuottamisen prosessin, jonka tuloksena on saavutettu uusi tulkinta Debussyn preludista. Tutkimus osoittaa, että muusikon tietoa tuottava havainnointi on aistillis-kokemuksellinen analyyttisyyden muoto. Muusikko jäsentää ja rakentaa tietoa soittimellis-musiikillisesta taidostaan, jossa havainnot nousevat myös kehollisista tuntemuksista. Muusikon kokemuksellinen, kehollis-kognitiivinen tiedontuottamisen tapa onkin perusteiltaan limittäinen ja kerroksellinen. Tapaustutkimuksessa nousee esille, että edellä mainitut prosessit ovat muusikolle useimmiten päällekkäisiä, eivät erillisiä.