Säveltäjänä rajapinnoilla : hälyisyydestä sävelisyyteen kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa

Abstract

Taiteellisessa tohtorintutkinnossani tarkastelen ja kokeilen hälyisyyden asteen säätelyä, paikkasidonnaisen teoskonseptin mahdollisuuksia, monityylisyyden luomia rajapintoja sekä todellisuuden ja esityksen välisen rajan murtamista. Tutkielmassani tarkastelen hälyisyyden asteen säätelyn ja esityspaikan ääniympäristön huomioimisen keinoja kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa. Tarkastelen erilaisten rajapintojen funktioita säveltämisen näkökulmasta erityisesti kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa. Pyrin löytämään ja käsitteellistämään erilaisia rajapintoja omassa musiikissani säveltäjän käytännön työn näkökulmasta. Työni koostuukin pääasiassa omien sävellysteni analyyseista sekä omien sävellysprosessieni reflektoinnista ja dokumentoinnista. Lisäksi olen analysoinut referenssiteoksia vakiintunein partituurianalyysin menetelmin. Tutkimusmenetelmät asettuvat toisaalta musiikinteorian ja toisaalta taiteellisen tutkimuksen traditioon.

Tutkintoni koostuu useista teoksista, joissa käytän erilaisia laajennettuja soitto- ja laulutekniikoita sekä harmoniassa toteutettua hälyisyyden asteen säätelyä osana musiikillista ilmaisuani. Näitä teoksia ovat Mitä meille harmonikalle ja sekakuorolle Arto Mellerin tekstiin (2007), La Spada del Sole jousikvartetille (2008), Lauluja – Sånger sopraanolle ja pianolle (2009) sekä Pariton barytontriolle (2011). Kokeellisissa Oopperaa arjessa -musiikkiteatteriteoksissa laajennan hälyisyyden asteen säätelyn ajatuksen koskemaan myös ennakoimattoman kaupunkimelun ja sävelletyn välistä suhdetta. Oopperaa arjessa -trilogia sisältää teokset Le Saxophone… bassosaksofonille, sekakuorolle ja kauppakeskuksen äänille (2010), Kohtaus kadulla sopraanolle, lyömäsoittajalle, näyttelijälle ja kaupunkitilan äänille (2011) sekä Tori kansanlaulajalle, baritonille, harmonikalle ja Kuopion torin ihmisille sekä äänille (2014). Erityisesti Torissa käyttämäni katusoittajalle sävelletyt tyylipastissit olivat musiikillisena sysäyksenä tohtorintutkintoni viimeiselle teokselle, Der Unveröffentlichte Film der Eva Braun (2020–2021). Se on sopraanolle ja kamariyhtyeelle sävelletty monologiooppera, joka esitettiin perinteisessä teatteritilassa. Monologioopperassa sävellystyön fokus siirtyi hälyisyyden asteen säätelystä saman kulttuurialueen erilaisista tyyleistä luotuihin jännitteisiin.

Tämän tutkielman merkitys on näyttämömusiikin erityispiirteiden hahmottamisessa yleisesti ja hälyisyyden asteen säätelyn ja erilaisten rajapintojen tarkastelussa erityisesti. Johtopäätöksenä esitän, että hälyisyyden asteen säätelyä ja erilaisia rajapintoja voidaan hyödyntää tietoisesti kokeellisessa musiikkiteatterissa merkitsemään esimerkiksi muotokokonaisuuksia, päällekkäisiä tapahtumia, draaman rakentamista tai purkamista sekä paikkaerityisissä teoksissa esityspaikan vaikutusta ja esittäjien funktioita. Tutkielmani tarkoituksena on sanallistaa säveltäjälähtöistä tietoa tästä aiheesta.