Keitä me olemme? Liikepraktiikka ja ruumissuhde esityksessä olento / olio / otus / eläin / eläjä

Abstract

Opinnäytetyöni on taiteellinen tutkimus, jonka taiteellinen osa oli esitys olento / olio / otus / eläin / eläjä. Tutkimuksessani kysyn, millainen voisi olla suhteemme muunlajisiin eläimiin sekä omaan ruumiillisuuteen , kun dualistinen ihminen - eläin jako on purettu. Mitä on oma eläimyyteni, eli mitä on se jaettu ruumiillinen jälki tai olemus, joka yhdistää minua ja kaikkia muita elollisia olentoja. Työssäni tutkin ei- inhimillisen esiintyjäntyön mahdollisuuksia sekä ehdotan taiteen tekemisen käytänteitä, jotka purkavat ihmiskeskeisyyttä.

Tutkimusmuotoisessa opinnäytetyössäni lähestyn tutkimuskysymystä liiketutkimuksesta ja taiteellisesta prosessista saadun kokemustiedon sekä teoreettisen aineiston kautta. Päähuomio on esiintyjäntyöllisen liikepraktiikan luomisessa, harjoittamisessa, esittämise ssä, reflektoinnissa ja teoreettiseen viitekehykseen asettamisessa. Teoreettinen aineistoni on kokoelma eläintutkimusta, filosofiaa, yhteiskuntatieteitä ja taiteen teoriaa. Lähestyn laajaa ja monialaista teoreettista viitekehystäni ensisijaisesti esityksen olento / olio / otus / eläin / eläjä prosessin synnyttämien ajatusten kautta.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa kerron aluksi tutkimukseni lähtökohdat ja avaan muutamia omalle ajattelulleni olennaisia käsitteitä. Näiden jälkeen pohdin valitsemani teoreettisen aineiston avulla ihmisen suhdetta muihin eläimiin ja mietin, mitä tämä teoreettinen hahmotelma voisi tarkoittaa esitysten tekemisen ja liikkeen näkökulmasta. Neljännessä osassa kuvailen luomani liikepraktiikan lähtökohda t, muotoutumisen ja kokemuksia praktiikan harjoittamisesta sekä esiintymisestä. Viidennessä osassa kirj oitan taiteellisen prosessin vaiheista ja työtavoista. Projektin työryhmään kuului lisäkseni esiintyjät Taru Aho ja Riikka Laurilehto, valosuunnittelija Mia Jalerva ja äänisuunnittelija Markus Tapio. Työskentelimme kollektiivisesti ja esityksen lopullinen muoto oli meidän tiiviin yhteistyömme tulos. Kuudennessa eli viimeisessä osassa pohdin vielä joitain taiteellisen prosessin synnyttämiä ajatuksia esitysten tekemisestä ja muiden eläinten mahdollisuudesta haastaa meidät ihmiset miettimään uudelleen suhdettamme ruumiillisuuteen ja koko elokysymykseen. Kirjoitan myös tutkimuksen merkityksestä itselleni sekä mietin sen suhdetta taiteen tekemisen käytäntöihin ja tanssitaiteen alaan.

Eläinkysymys eli kysymys siitä, millä tapaa ymmärrämme muut eläimet ja olemme suhteessa niihin, on yksi aikamme merkittävin moraalinen ja poliittinen kysymys. Ja sen tutkiminen taiteen keinoin tuntuu myös tarpeelliselta. Tutkimuksessani haluan tuoda esiin tanssijantyölle ominaista tietoa, ruumiillista tietoa sekä taiteellisessa prosessissa syntyvää kokemustietoa, joilla eläinkysymykseen voi pureutua erityisellä ja kiinnostavalla tavalla. Kirjallisessa osassa haen sanoja sanattomuuden alueella liikkuville kokemuksille ja pyrin jakamaan ruumiillisen tutkimuksen synnyttänyttä ymmärrystä. Opinnäytetyössäni tutkin rinnakkain ruumissuhdetta ja eläinsuhdetta, sillä näen näiden kahden asian välillä paljon kiinnostavia yhtymäkohtia. Ajatukseni voivat kuulostaa paikoin radikaaleilta, sillä e hdottamani eläinsuhde on kaukana siitä, millaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä elämme, mutta juuri tässä on työni voima. Taiteilijana haluan haaveilla mahdollisista todellisuuksista ja mennä tinkimättömästi kohti arvojeni mukaista maailmaa.