Tiellä teokseen: fenomenologinen tutkimus muusikon ja musiikin suhteesta länsimaisessa taidemusiikkikulttuurissa.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tarkastelen väitöskirjassani muusikon ja musiikin suhdetta ilmiönä, joka muotoutuu sekä kulttuurisesti että
henkilökohtaisesti. Kuvaukseni musiikillisesta maailmasta perustuu ensisijaisesti omiin kokemuksiini.
Tutkimusprojektin aikana sekä vähitellen muotoutuva kuvaus laadullisine erotteluineen että tuon kuvauksen
kirjoittaminen – oman esiymmärryksen aukikeriminen – rakensivat käsitystäni muusikon ja musiikin
suhteesta. Lähtökohtani on Martin Heideggerin näkemyksiä vastaava käsitys siitä, että ymmärrys on aina
jo rakentunut elämisessä. Muusikon ja musiikin väliset merkityssuhteet ovat siis aina jo muotoutuneet siinä,
kuinka musiikki on maailmassa, kuinka kukin musiikillisessa maailmassa elää ja toimii ja kuinka musiikista
on tapana puhua.
Kuvaan musiikillista maailmaa kahdesta suunnasta. Ensin kuvaan, kuinka musiikki on kulttuurisesti
läsnä. Musiikin kulttuuriset erityispiirteet otetaan annettuina ja oletetaan suurin piirtein oman kokemuksen
mukaisiksi. Olen tutkimuksessani pyrkinyt erittelemään niitä olennaisia tekijöitä, jotka rakentavat
käsitystä musiikin tietynlaisuudesta: musiikillisen tilanteen erityispiirteitä, soivia puitteita ja kirjoitetun
musiikin ja soivan musiikin yhteenkietoutumista. Olen erityisesti pyrkinyt tuomaan esille variaatioita, historiallista
moninaisuutta ja monenlaisuutta. Musiikki artikuloituu kulttuurissamme ”teoksiksi”, yksittäisiksi
musiikillisiksi kokonaisuuksiksi. Teokset kuitenkin vain artikuloivat monenlaisten muuntuvien merkityssuhteiden
verkostoa, ja henkilökohtainen käsitys yksittäisistä teoksista rakentuu näissä merkityssuhteissa.
Musiikki ei minään aikana ole läsnä yhdenlaisena ja muuttumattomana.
Tämän jälkeen kuvaan musiikillista maailmaa omaa elämäänsä elävän muusikon näkökulmasta.
Musiikillinen esiymmärrys ja sen mukainen näkökulma rakentuvat vuosien ja vuosikymmenten aikana
elämisessä, niissä musiikillisissa toiminnoissa, joita harjoittamalla kukin musiikkisuhdettaan rakentaa.
Musiikilliset välineet – kuten nuottikuvat – asettuvat toiminnallisen kokonaisuuden osiksi. Tällöin esimerkiksi
nuotit säveltäjän työn lopputuloksena merkityksellistyvät eri tavoin kuin sama nuottikuva muusikon
työskentelyprosessin lähtökohtana. Kulloinkin koetut ilmiöt vaikuttavat kuitenkin aina niin ilmeisiltä, että
on vaikea nähdä konstituoivien merkityssuhteiden henkilökohtaisuutta.
Rakennan tutkimuksessani sellaista tutkimustraditiota, jossa muusikon kokemuksellinen tieto
maailmasta otetaan vakavasti. Yksittäisen muusikon taiteellisen toiminnan kannalta olennaista on monenlainen
itsessä tietäminen, joka perustuu ensisijaisesti omaan kokemukseen musiikillisessa maailmassa toimimisesta.
Kokemukseni musiikillisen maailman kuvaamisesta paljastivat, minkälaista tuo itsessä tietäminen
on. Tutkimusprojektini johti ymmärtämään, kuinka erilaisia ovat kysymys tiedosta ja kysymys tietämisestä:
abstraktilla, uskottavaksi tarjotulla toisten tiedolla ei ole juurikaan merkitystä omassa taiteellisessa
toiminnassa ennen kuin tieto on tullut kokonaisvaltaisesti itsessä ymmärretyksi, rakentunut – hitaasti
– osaksi musiikillista itseä.
ISBN
978-952-329-201-7
Aihealue
OKM-julkaisutyyppi
Emojulkaisu
Lehti
Julkaisusarja
Studia musica|21
ISSN
2489-8155