Perinnelaboratorio : #haitariporukoissa

Abstract

Tämän taiteellisen tohtorintutkinnon tutkielman keskiössä on suistamolainen haitarinsoittaja, tarinankertoja Ilja Kotikallio (1894–1961). Kotikalliosta tehdyn henkilöhistorian sekä häneltä tallennettujen arkistotarinoiden kautta tuodaan esiin 1900-luvun alun Raja-Karjalassa sijainneen Suistamon pitäjän elämää ja erityisesti haitarinsoiton esiintymistä Suistamon alueella. Kotikallion henkilökuvan lisäksi käydään läpi tohtorintyön taiteelliset konsertit, Suistamo-sarjan konsertit, ja esitellään työn tulokset, asettaen ne laajempaan kontekstiin.

Työn keskeisin käsite on Perinnelaboratorio, joka on syntynyt taiteellisen tutkimuksen aikana välineeksi yhdistää perinne ja taiteilijan uteliaisuus ja uudet haitaritrance-sävellykset. Perinnelaboratorion peruspilareina ovat venäläinen Notka-haitari, Ilja Kotikallio ja taiteellisten konserttien työryhmät, jotka saivat työn aikana nimen haitariporukat. Kenttämatkat ja konserttien valmistelut hioivat työryhmiä yhteen, ja taiteilijoiden keskuudessa syntyi työryhmään kuuluvuuden käsite: haitariporukoissa.

Perinnelaboratorion yhdeksi merkittäväksi työtavaksi nousevat kenttämatkat, jotka vievät työtä kohti todellista Suistamoa ja joista jatketaan eteenpäin monitaiteisuuden avulla kohti kuviteltua Suistamoa. Kotikallion tarinat yhdistetään työn aikana musiikkiin, valokuviin, elokuvaan, sarjakuvaan, tanssiin ja teatteriin. Monitaiteisuuden kautta onnistutaan luomaan uusia työryhmiä ja niiden avulla kokonaisia taide-elämyksiä. Perinnelaboratorio luo uusia kuvia Karjalasta, ja mielikuvien näyteikkunoina toimivat Suistamo-sarjan konsertit, niiden visuaalisuus ja musiikki.

Tutkielmassa sovelletaan erityisesti mikrohistoriaa, etnografiaa ja kuviteltuja kenttäretkiä tutkimusaineiston tarkasteluun ja arkistoaineiston kanssa työskentelyyn. Niiden avulla analysoidaan, kuinka taiteellista työtä on tehty dialogissa arkistoaineiston kanssa. Työ nostaa esiin Karjalan kaipuun, evakkouden, haitarin maineen pirunsoittimena, poikkeavan kansanmusiikin ja -tanssin esittämisen sekä vuoden 2015 aikana virinneet pakolaiskeskustelut, jotka peilautuivat työhön ja herättivät mielenkiintoisia keskusteluja työn aikana. Taiteellinen tutkimus avaa väylää Suistamon ymmärtämiselle ja sille, kuinka arkistotarinat ja -musiikki inspiroivat selvittämään karjalaista haitariperinnettä, karmuunin eli haitarin salaisuutta ja Ilja Kotikallion elämänvaiheita.

Tutkielman yksi tärkeä tehtävä on karjalaisen haitarin nostaminen arkistoista kanteleen ja runolaulun rinnalle. Karjalainen haitarimusiikki on taiteellisen tutkimuksen myötä jatkunut, kehittynyt ja viety yleisön kuultavaksi viidessä tohtorintutkinnon konsertissa.