Soittajan musiikkianalyyttinen näkökulma Jukka Tiensuun soolokitarateokseen Drang

Abstract

Tutkielmani käsittelee Jukka Tiensuun vuonna 1998 säveltämää soolokitarateosta Drang. Lähestyn teosta esittäjän näkökulmasta, ja tutkimukseni tavoitteena on ymmärtää kappaleen muotoa kannattelevia mekanismeja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkimukseni analyyttisessä osiossa tutkin teoksen ymmärtämisen kannalta keskeisiä rakennetasoja: säveltaso-organisaatiota, motiivista ulottuvuutta, tekstuureita, musiikin rytmistä tasoa ja muodon jäsentymiseen kytkeytyviä ilmiöitä.

Ensimmäinen luku, johdanto, käsittelee tutkimukseni taustoja sekä omaa näkökulmaani teokseen. Toisessa luvussa käsittelen tutkimukseni teoreettista viitekehystä. Musiikin kannatteleman semioottisen merkityksen analysoimisessa hyödynnän virtuaalista toimijuutta käsittelevää tutkimusta sekä kognitiivista metaforateoriaa. Drangin muodon jäsentymistä koskevassa analyysissäni hyödynnän musiikin segmentaatiota ja huippukohtaisuutta käsitteleviä teorioita. Abstraktin tason rakenteellisia kytköksiä kartoittaessani sovellan paikoitellen joukkoteorian käsitteistöä.

Kolmannessa luvussa siirrytään tutkimukseni analyyttiseen osioon, jonka aloitan tarkastelemalla teoksen dramaturgista kokonaiskaarrosta kannattelevan abstraktin idean merkitystä. Tämän jälkeen analysoin kappaleen alun ja lopun polarisoituneen vastakkainasettelun dramaturgista merkitystä. Neljäs luku käsittelee motiiviseksi perushahmoksi kutsumaani rytmistä elettä ja sen teoksessa kannattelemia funktioita sekä motiivisen perushahmon tekstuurisuuteen johtavaa kehityskaarta, jota lähestyn enteilevyydestä jälkikaiunomaisuuteen johtavan teoreettisen mallin valossa.

Viides luku käsittelee teoksen tekstuurista tasoa ja tekstuurien muotoa jäsentävää funktiota. Kuudennessa luvussa analysoin teoksen rytmisellä tasolla esiintyvää kehityskaarta ja sen merkitystä kokonaisdramaturgiassa. Seitsemäs luku käsittelee muodon jakautumista. Tässä luvussa esitän näkemykseni kokonaismuodon jakautumisesta suppeampiin muotoyksiköihin, taitteisiin. Taitejakoa koskevan tekstin yhteydessä esitän myös tulkintani teoksen kerronnallisesta kaarroksesta, jossa motiiviselle perushahmolle rakentuvat tekstuurit ja säveltoistolle perustuvat tekstuurit käyvät virtuaalista kamppailua musiikillisesta valta-asemasta ja lopullisesta voitosta. Kahdeksas luku on yhteenveto, jossa esittelen tutkimukseni johtopäätöksiä ja kerron, kuinka tutkielmani kytkeytyy jatkotutkintoprojektini muodostamaan kokonaisuuteen.