Taide kulki lävitseni : Monitaiteinen improvisaatio muusikkouden syventäjänä

Abstract

Tämä taiteellinen tutkimus käsittelee muusikon aistimellisuuden ja kehollisen kokemuksen laajentumista monitaiteisen improvisaation avulla. Tutkin, miten muusikkouteni laajentuessa voin olla entistä syvemmin musiikissa elävä toimija genrestä ja kontekstista riippumatta. Tohtoritutkintoni taiteellisissa osioissa olen altistanut itseni muutokselle ja uusille näkökulmille improvisoimalla esityksissä samanaikaisesti ääntä ja kuvaa. Tavoitteena oli havainnoida improvisoivan muusikon luovaa prosessia ja muutoskykyisyyden kasvua niin harjoitustilanteissa kuin yleisön läsnä ollessakin.

Taiteellinen tohtoritutkintoni sisältää viisi taiteellista osiota eli neljä toteuttamaani esitystä ”Äänikuva” (2013), ”Kuvittele ääni!” (2014), ”Like! Liike!” (2014), ”Syke!” (2015), äänitteen ”Synergy” (2021), produktiosuunnitelman ”Kuule minut – Näe minut!” (2020) sekä tämän kirjallisen tutkielman ”Taidekulki lävitseni! Monitaiteinen improvisaatio muusikkouden syventäjänä”.

Tutkimuksen monitaiteisen, prosessuaalisen työskentelyn autoetnografinen kuvaus tuo esiin havaintoja improvisaatiotyöskentelyn luonteesta ja menetelmistä sekä prosessin vaikutuksesta luovaan työskentelyyn ja itse muusikkouteen. Musiikin improvisaatiotutkimukseen nojaava tutkimus reflektoi improvisoidessa syntyvän virtauskokemuksen tasoja Mihály Csíkszentmihályin flow-käsitteen valossa. Tutkimuksen tuloksena on syntynyt flow-käsitettä syventävä ”Keskittymisen tilat V-I” -näkökulma. Muusikkolähtöinen tutkimusasetelma nostaa esiin improvisaatiotyöskentelyn merkityksen ja sivuaa myös suomalaisten koulutettujen kansanmuusikkojen näkökulmaa vapaaseen improvisaatioon ja monitaiteisuuteen. Kuvan tekemisen praktiikan keskeinen lähtökohta on ollut Vedic Art -näkökulma, josta nousseet kokemukset ja hahmottamisen välineet ovat siirtyneet monitaiteisessa työskentelyssä myös musiikilliseen improvisaatioon.

Monitaiteisen improvisaation harjoittaminen voi syventää tutkimuksen perusteella muusikon aistimellista kokemusta ja ilmaisullista rohkeutta sekä lisää läsnäolon kykyä ja resilienssiä myös pelkästään musiikin parissa tehtävässä työskentelyssä. Muusikon luova praktiikka voi laajentua oleellisesti altistamalla se monitaiteiseen vuoropuheluun.