Ajankäyttö taiteellisissa prosesseissa : omaa ajankäyttöä etsimässä

Abstract

Olen aina ollut melko huoleton ajankäyttäjä. Olen luottanut intuitioon ja kokemuksen tuomaan varmuuteen siitä, että sovitut työt tulevat aina tehdyksi. Olen käyttänyt aikaa taiteellisten töiden loputtomaan hiomiseen ja viilaamiseen. Toisaalta olen freelancerina itse määritellyt (tietoisesti tai tiedostamatta), paljonko käytän päivästä aikaa työn tekemiseen, ja usein työpäivät ovatkin pyörähtäneet 12-tuntisiksi. Näin ollen olen varastanut aikaa itseltäni, omasta vapaa-ajastani ja puolisoltani. Ensimmäisen lapseni synnyttyä kuitenkin havaitsin, että minun on tehtävä muutoksia ajankäyttööni: jos haluan viettää aikaa perheeni kanssa, minun on opittava määrittelemään työaikani ja kyettävä siirtämään pois mielestäni ne asiat, jotka eivät ole sillä hetkellä tärkeitä, tai niiden ajatteleminen ei edistä asioita millään tavalla. Koska työni on pääasiassa taiteellista työtä, halusin tutkia, miten ajankäyttöään voisi tehostaa nimenomaan taiteellisten prosessien näkökulmasta. Tekemieni haastatteluiden ja lukemani lähdekirjallisuuden myötä minulle valkeni nopeasti ajan olevan varsin monitasoinen käsite, ja sen käytön hallitsemiseksi on tehtävä melko suuri kaarros sisimpäänsä: tehostaakseen ajankäyttöä on ensin oltava jonkinlainen ymmärrys omista arvoistaan, visioistaan ja rooleistaan, jotta voi alkaa määritellä sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Prosessin myötä minulle on selkiytynyt, minkälaisista elementeistä ajankäyttö koostuu, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Jo työajan käsitteen pohdiskelu tuotti paljon havaintoja siitä, kuinka monitahoinen freelancerin tai taiteilijan työajan määritteleminen (tai määrittyminen) on. Myös työryhmätyöskentely tuo omat muuttujansa ajankäyttöön. Jo aihetta rajatessani päätin tutustua erilaisiin työkaluihin, joilla ajankäyttöään voi tehostaa. Kalenterin, sähköpostin sekä muiden organisointiin tarkoitettujen välineiden rinnalle keräsin erilaisia abstrakteja työkaluja: rutiinien luomista, alitajunnan ja itsetuntemuksen hyödyntämistä, luovuuden ruokkimista raamein ja rajoin sekä luonnollisen suunnittelun malliksi kutsutun tavan suunnitella asioita. Tutkin myös oman alani työkaluja ja työnkulkuja sekä niiden hallintaa nimenomaan ajankäytön näkökulmasta. Kirjoitusprosessin aikana pidin erillistä päiväkirjaa työn etenemisestä ja siinä käsiteltyjen asioiden hyödyntämisestä omassa ammatinharjoittamisessa ja opiskelussa. Case studyksi nimeämäni päiväkirja oli eräänlainen toimintatutkimus siitä, miten itse ajankäyttöni koen, minkälaisia tehostamisen kohteita löydän, ja miten onnistun ottamaan ajankäytön hallinnan työkaluja käyttöön. Tämän opinnäytetyön aihe - ajankäyttö - valikoitui myös siitä syystä, että vuosikausia kestäneen opiskeluni aikana olen keskittynyt taiteellisten ja teknisten taitojen hiomiseen, jättäen "hallinnollisten" asioiden hoitamisen retuperälle. Nyt kun pitkän opintoputken päättyessä olen pääsemässä vihdoin omien siipien varaan - etenkin henkisellä tasolla -, on ollut korkea aika alkaa kohentaa elämänhallintaa. Vaikka olen kirjoittanut tämän opinnäytetyön ensisijaisesti omia ajankäytön tehostamisen tarpeita silmällä pitäen, ja pyrkinyt toisaalta välttämään ajankäytön self help -oppaan tekemistä, toivon että tästä kirjallisesta työstä on hyötyä jokaiselle, joka haluaa tutustua siihen, mihin aika oikeastaan kuluu, ja miten aikaa voisi käyttää oikeiden asioiden tekemiseen.