Normit nurin, etuoikeudet esiin, turva tiloihin, valtaa vallattomille ja hyvinvoinnista ehto : opinnäyte toiseudesta

Abstract

Kirjoitan tässä opinnäytetyössä toiseuden, ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksistani kumpuavista teemoista.

Ensimmäisessä kappaleessa kerron itsestäni ja kouluhistoriastani sekä esittelen Standpoint-ajattelun. Avaan hieman opinnäytteeni lähtökohdista, miksi ajauduin kirjoittamaan hyvinvointiin liittyvistä teemoista sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet minuun kouluaikanani sekä kirjallisen opinnäytteen aiheen ja suunnan löytymisessä. Kirjoitan lyhyesti vuosi vuodelta matkastani Teatterikorkeakoulun ensimmäisestä vuodesta nykyhetkeen ja tämänhetkiseen sijaintiini – standpointiin - maailmassa. Pohdin mitä teatteritaiteen maisteriksi valmistuminen tarkoittaa ja miksi koen voimattomuutta taiteilijana. Puran auki omat etuoikeuteni

Toisessa kappaleessa avaan käsitteistöä valtarakenteista, etuoikeuksista, normeista, syrjinnästä, diversiteetistä ja representaatiosta. Pohdin kysymyksiä kuten: kenelle taidettani teen, kenen tieto on arvokasta, kenen taidekäsitykset olen ominut. Pohdin klassikkonäytelmien ongelmallisuutta ja toiseuttamisen käsittelemistä taiteessa. Kuvailen syrjivää yhteiskuntaa ja vahingoittavaa stereotypisointia. Yritän ymmärtää mitä etuoikeudet ja normit ovat tarkemmin ihonvärin, sukupuolen ja toimintakyvyn näkökulmista niin laajemmin yhteiskunnan tasolla että esittävän taiteen kontekstissa. Kirjoitan monimuotoisuudesta – niin ihmisten erilaisuuden, kuin luonnon biodiversiteetin ja elimistömme mikrobiston tasolla. Perustelen sitä, miksi tarvitsemme rikkaan monipuolista representaatiota esittävässä taiteessa ja toisaalta myös sitä, millaista toisintamista emme välttämättä näyttämöllä tarvitsisi.

Kolmannessa kappaleessa kirjoitan tiloista, muun muassa luonnon ja ihmisen jalostamien tilojen vaikutuksesta kehoon. Kirjoitan siitä, kuinka joogassa hengitys, asanat ja rentoutuminen on mullistanut elämääni. Pohdin mitä turva on yhteisissä jaetuissa tiloissa, mitä yhteisyys on. Tarkemmin yritän ymmärtää esittävään taiteeseen liittyvää rajallisuutta ja rajattomuutta: missä menee roolien, nimikkeiden ja näyttämön rajat. Kirjoitan lisäksi eräästä minulle hyvin tärkeästä ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisesta yllättävästä tilasta sekä klubikulttuurista osana turvallisempien tilojen mahdollistajana. Lopuksi avaan vielä feministisen näyttämön ja harjoittelun merkitystä oman esimerkin kautta että lainatun kysymyslistan muodossa.

Viimeisessä kappaleessa pohdin tulevaisuutta ja muutosta, keinoja kohti kestävämpää maailmaa esimerkiksi kielen, kohtaamisen ja unelmoinnin keinoin. Pohdin kiitollisuutta ja riittämistä ja keskityn hetkeksi siihen mitä on. Päätän työni manifestointiin ja levollisuuteen, joka on tässä.