Casiopea ja sen perinnön merkitys: 1980-luvun japanilaisen fuusiojazzin kulttuuri ja estetiikka

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen 1980-luvun japanilaisen fuusiojazzin kulttuuria ja estetiikkaa sekä niiden ilmenemismuotoja nykyajan musiikin kulutuksessa Casiopea-yhtyeen kautta. Tutkielman tavoitteena on täydentää aikakauden nostalgiaan perustuvaa nykykeskustelua esittämällä moniulotteisempi ja kontekstiinsa sidottu kuva tästä musiikillisesta ilmiöstä. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa fuusiojazzin esteettiset ja musiikilliset ratkaisut, genren suhde kaupallisuuteen sekä se, kuinka nyky-yleisö rakentaa ja mytologisoi menneisyyttä kulutustottumustensa kautta.

Aineistoni koostuvat sekä kirjallisista lähteistä että audiovisuaalisesta materiaalista. Tarkastelen erityisesti Casiopean live-esiintymisten videotallenteita lähiluvun menetelmällä. Lisäksi analysoin muiden J-fuusioartistien esiintymisiä, haastatteluja sekä tyylisuuntaan liittyvää kirjoitettua aineistoa. Näiden ohella sisällytän tutkielmaan myös omaan tulkintaan perustuvaa pohdintaa.

Tutkielman tulosten perusteella 1980-luvun japanilainen fuusiojazz voidaan liittää osaksi aikakautensa laajempaa populaarimusiikkikenttää, erityisesti tyylillisesti samankaltaisten genrejen, kuten city popin, rinnalle. Fuusiojazzin suhteellinen näkyvyys ja kansainvälinen kiinnostus voivat vaikuttaa yllättäviltä, mikä osaltaan vahvistaa mielikuvaa Japanista omaperäisten ja avantgardististen musiikillisten ilmiöiden tuottajamaana. Tämä ilmiö kytkeytyy myös orientalismiin ja kulttuurishokin käsitteisiin, jotka vaikuttavat siihen, miten nykyajan kuuntelijat rakentavat käsityksiä J-fuusiosta ja sen merkityksestä. Nostalgia 1980-luvun tyylisuuntaan liittyvälle estetiikalle nähdään lohdullisena ja liitetään todellisuuden pakoon nykypäivän yhteiskunnallisilta ongelmilta.