Kadenssin kirjoittaminen myöhäisbarokin soitinmusiikissa

Abstract

Seminaarityössä tutkittiin kadenssin (cadenza) kirjoittamista 1700-luvulla. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitä aikalaislähteet ja nuottiesimerkit kertovat tyylinmukaisen kadenssin piirteistä ja kuinka näitä tietoja voisi hyödyntää käytännössä nykypäivänä.

Tutkimus toteutettiin historiallisten lähteiden sisällönanalyysina sekä historiatietoisen esittämisen lähestymistapaa edustavan käytännön musiikillisen kokeilemisen ja vertaamisen avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden saksalaissäveltäjän, Carl Philipp Emanuel Bachin (1714–1788) sekä Johann Joachim Quantzin (1697–1773) kadensseja ja kirjoituksia aiheesta. Vertailun taustaksi tehtiin lyhyt koonti improvisaation historiasta sekä kadenssin kehityksestä ja vakiintumisesta 1700-luvun puolivälissä.

Lähteiden tulkinnassa esiin nousivat haasteet ohjeiden yleistettävyydestä eri kansallisuuksien, vuosikymmenten ja jopa yksittäisten säveltäjien musiikkiin sekä epävarmuus todellisista käytännöistä säilyneiden kadenssiesimerkkien määrän ollessa suhteellisen vähäinen. Tänä päivänä kadenssia myöhäisbarokin teokseen säveltävälle löytyy kuitenkin sekä Bachin että Quantzin teoksista kiinnostavia sanallisia ohjeita sekä nuottiesimerkkejä, joita opettelemalla voi päästä lähemmäs aikakauden tyyli-ihanteita vastaavaa soittoa. Tämän lisäksi esille nousivat vanhaan musiikkiin perehtyneiden muusikoiden esimerkistä oppiminen sekä harmonisen ymmärryksen vahvistaminen oppimisen apukeinoina pyrittäessä tyylinmukaiseen myöhäisbarokin kadenssin kirjoittamiseen.