Sulo Salosen Requiemin tyylipiirteet

Abstract

Tutkimuksen kohteena on suomalaisen säveltäjän ja kirkkomuusikon Sulo Salosen (1899–1976) Requiem, op. 32 kuorolle, solisteille ja orkesterille vuodelta 1962. Kyseessä on ensimmäinen suomalaisen säveltäjän laajamittainen, orkesterisäestyksellinen requiemsävellys. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten kohdesävellys rakentuu tyylillisesti. Lisäksi tutkimuksessa selostetaan lyhyesti teoksen syntyhistoriaa ja vastaanottoa lehdistössä. Tutkimusaineisto koostuu teoksen nuottiaineiston ohella Sulo Salosta koskevasta kirjallisuudesta ja konserttiarvosteluista. Teoksen kantaesityksen käsiohjelma, jossa Salonen kertoo teoksesta omin sanoin, on ollut myös keskeisenä lähteenä tutkimuksessa.

Työn musiikkianalyyttinen osuus valottaa teoksen osakohtaista rakennetta erilaisten tyylillisten parametrien kautta (muoto, harmonia, melodia, rytmi, tekstuuri, orkestraatio sekä musiikin ja tekstin suhde). Erityisen huomion kohteena ovat teoksen uusasialliset piirteet sekä liturgisten ja konsertoivien piirteiden yhdisteleminen, joihin säveltäjä teoksen kantaesityksen käsiohjelman teosesittelyssä viittaa.

Tutkimus osoitti teoksen heijastavan Sulo Salosen vankkaa kontrapunktin sommittelemisen taitoa. Liturgisten ja konsertoivien ainesten yhdisteleminen ilmenee teoksessa yhtäältä gregorianiikan käyttönä ja tekstilähtöisyytenä, toisaalta kompleksisen, paikoin virtuoosisenkin orkesteritekstuurin ja laajojen muotojen hyödyntämisenä. Sulo Salosen Requiem on sielunmessu, jolla on esikuvansa katolisessa liturgiassa, mutta myös ainutlaatuinen sävellys, joka kuvastaa säveltäjänsä ihanteita ja näkemyksiä kirkkomusiikista.