Menuetti Haydnin tapaan: Työkaluja galanttiin tyyliharjoitukseen

Abstract

Tutkielman tarkoitus on kuvata Joseph Haydnin varhaisten (ennen 1770-lukua sävellettyjen) klaveerisonaattien menuettiosien piirteitä näkökulmista, jotka ovat olennaisia tyylinmukaisen komponointiharjoituksen kannalta. Analyyttisten tutkimustulosten pohjalta hahmotellaan suuntaviittoja kohti galantin menuetin kirjoittamista koskevia opetusmateriaaleja. Pedagogiset sovellutukset suunnataan edistyneelle musiikin opiskelijalle, jolla ei ole kokemusta tyylinmukaisesta säveltämisestä.

Ohjelmistosta tutkittavia elementtejä ovat muoto, harmoniset mallit, lopukeidiomit, rytmi ja metri sekä karakterit. Analyysissa on edustettuna sekä menuetteja yhdistävät raamit että kappalekohtaisten ilmaisullisten yksityiskohtien tarkastelu. Galantin tyylin yleistä viitekehystä valotetaan periodisuuden, topiikan sekä historiallisiin lähteisiin pohjautuvien kielellisten analogioiden käsitteillä.

Johtopäätöksenä todettiin menuettien edustavan suurilta linjoiltaan kaavamaista kappaletyyppiä, joiden uniikit piirteet esiintyvät musiikin pintatasolla. Kokonaismuotoesitykset, säemallit, skeemat ja näistä johdetut aukkotäydennystehtävät katsottiin olennaiseksi ja helposti lähestyttäväksi lähtökohdaksi menuetin komponointiin. Ilmaisullisista työkaluista tutkimuksessa korostuivat erityisesti rytminen kirjavuus sekä vaihtelevat karakterit. Rytmiä ja karakteria koskevat näkökulmat osoittautuivat keskeisiksi tekijöiksi siirryttäessä harmonisista malleista kohti tyylinmukaisesti kuvioitua musiikin pintaa.