Empatian voima : teatterin parantava potentiaali

Abstract

Taiteellisen opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen teatterin parantavaa potentiaalia, eli teatterintekemiseen sisältyviä parantamisen ja parantumisen mahdollisuuksia. Työssäni keskityn tutkimaan, mistä kokemus teatterin parantavuudesta syntyy, mitkä työtavat mahdollistavat tällaisen kokemuksen ja millaista parantava teatteri on sisällöllisesti. Parantumisen kokemus on aina subjektiivinen. Siksi on vaikea, jopa mahdoton määritellä tarkaksi, mitä parantava teatteri on, eikä sellaista kokemusta voi katsojalle tai tekijälle luvata. Tutkin kokemuksen mahdollistavia tekijöitä. Läpi työn mukana kulkevat Juha Hurmeen ja Anu Niemen haastattelut. Lisäksi olen haastatellut teatteriharrastajia.

Avaan työni alussa syitä, miksi valitsin käsitellä tätä aihetta ja unelmaani parantavan teatterin ammattilaisena. Haluan elämässäni auttaa muita ihmisiä ja yritän ymmärtää, miten voisin valjastaa teatterin auttamisen välineeksi. Toisessa luvussa käsittelen empatiaa ja sen luonnetta teatterintekemisen ytimessä sekä tekijän että katsojan näkökulmasta. Avaan tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että teatteri on voimakas empatian opettamisen väline. Tässä poliittisesti, terveydellisesti, taloudellisesti ja ilmastollisesti epävakaassa maailmantilassa empatia on välttämätön taito selviytyäksemme.

Työni kolmannessa luvussa käsittelen teatterin parantavuutta. Lähestyn aihetta ensin näyttelijän positiosta laajentaen kohti suomalaista teatterikenttää. Tutkin teatterintekemisen merkitystä yksilöön ja yhteiskuntaan parantavuuden näkökulmasta. Avaan ajatuksiani ja kokemuksiani teoksista, jotka ovat tuottaneet minulle parantumisen kokemuksen ja pohdin syitä kokemuksilleni. Avaan myös tällaisia kokemuksia mahdollistaneita produktioita, joissa olen ollut itse mukana. Etsin empaattisempaa tapaa lähestyä teatterituotantoja. Millaisia teoksia valitsemme tehdä, miten valitsemme tehdä, ja miten markkinoimme niitä? Lastenteatteri löytyy suunnannäyttäjäksi näille haaveille.

Neljännessä luvussa keskityn pohtimaan ohjaajan valtaa työryhmän johtajana. Ohjaaja pystyy olennaisesti vaikuttamaan siihen, millainen työilmapiiri ryhmään muodostuu. Työtapojen valinnan merkitystä sekä näyttelijän että ohjaajan näkökulmasta. Luottamus ja kunnioitus ovat parantavan teatterin tekemisen ytimessä.

Viimeisessä luvussa kerään yhteen oppimaani. Toivon, että teatterikentän toimijat heräisivät todellisuuteen, jossa heidän käsissään on voimakas parantamisen väline.