Edeltä kulkevat : monimuotoisten näyttelijöiden roolitus, yhdenvertainen työllistyminen ja resilienssi

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee monimuotoisista taustoista tulevien näyttelijöiden roolitusta ja resilienssiä. Työn tarkoitus on ollut lisätä dialogia näyttelijöiden, sekä työnantajien, ohjaajien ja roolittajien välillä. Tavoitteena on ollut löytää syitä syrjiville rakenteille tai ajatusmalleille, sekä löytää toimia, joilla monimuotoista roolittamista voitaisiin tehdä luontevasti ja työoloja saada saavutettavammiksi. Opinnäytetyössä on haastateltu seitsemää näyttelijää, sekä neljää työnantajapuolen edustajaa, yhtä ohjaajaa ja neljää roolittajaa. Haastattelut on toteutettu lähi- ja etätapaamisina, tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut on litteroitu tekstiksi, karsittu ja lopulta muutettu lainauksiksi.

Opinnäytetyön johdanto taustoittaa aiheen valintaa ja henkilökohtaisia kokemuksia monimuotoisena näyttelijänä. Omakohtaisten kokemusten lisäksi vahvana vaikuttimena ovat olleet kollegojen kokemukset ja Noora Dadun kirja Roolitus. Muita lähdemateriaaleja työssä ovat kirja, opinnäytetyöt, tutkimukset sekä artikkelit. Työ keskittyy AV-alaan, mutta sivuaa myös teatterialaa. Toisessa luvussa käsitellään omaa näyttelijäidentiteettiä ja sivutaan kokemuksia liittyen näyttelijänä oloon, jolla monimuotoiset ominaisuudet ovat vaikuttaneet roolitukseen. Luvussa tarkastellaan kirjoittajan toiveita suhteessa saavutettavampaan, monimuotoisempaan ja rikkaampaan työkenttään, joka heijastaisi myös katsojille yhteiskunnan monimuotoisuutta.

Kolmas luku keskittyy monikulttuurisiin näyttelijöihin ja ihonvärin vaikutuksiin roolituksessa. Luvussa tulevat mukaan näyttelijöiden ja muiden alan toimijoiden kokemukset suhteessa siihen, miten POC (people of color) -näyttelijöitä roolitetaan. Luku käsittelee myös omakohtaisia kokemuksia liittyen syrjintään, toiseuteen ja siihen, kuinka kapea stereotyyppisen POC-roolin paikka on. Monikulttuurisuus kappaleessa käsitellään myös Light-POC teemaa ja sitä, kun näyttelijöille on ilmaistu heidän olevan liikaa tai liian vähän ihonvärin puolesta.

Neljännessä luvussa aiheena on yli M-kokoiset näyttelijät ja luku keskittyy etenkin naisnäyttelijöiden kokemaan kokoperustaiseen syrjintään ja laihuusnormiin. Kappaleessa tarkastellaan sitä, kuinka AV-alan ja teattereiden roolitukset eivät heijasta takaisin edes suomalaista keskimääräistä vaatekokoa, vaan jäävät reilusti alle. Työnantajat pohtivat, että muutos ei voi lähteä yksin käsikirjoituksesta, vaan roolittamisen tulisi olla ulkoisista ominaisuuksista vapaampaa ja perustua näyttelijäntyölle.

Viidennessä luvussa kuvataan näyttelijöiden terveydellisiä haasteita, kykenevyyttä ja niiden vaikutusta roolittamiseen, saavutettavuuteen ja työssä jaksamiseen. Apuvälineiden käyttöä haastattelujen perusteella mahdollistetaan vähän, ja vähemmän näkyviin toimintakykyyn vaikuttaviin ominaisuuksiin liittyy edelleen vaikenemista ja joissain tapauksissa syrjintää. Luvun lopussa pohditaan näyttelijän resilienssiä ja mikä saa jaksamaan terveyshaasteista tai rakenteellisesta syrjinnästä huolimatta. Ystävät, kannustavat kollegat, avoin työilmapiiri ja taiteen luominen ovat osoittautuneet näyttelijöiden voimavaraksi.

Kuudes luku käsittelee eri toimijoiden rooleja roolituksiin ja työelämän rakenteellisiin käytäntöihin liittyen. Luvussa tarkastellaan vastuuta yhdenvertaisessa roolittamisessa sekä sitä, mikä mahdollistaisi enemmän avoimia hakuja, sekä uusien ammattilaisten ja vähemmän tunnettujen näyttelijöiden palkkaamista. Myöhemmin avataan alan nykytilannetta ja pohditaan mahdollisia ratkaisuja. Luvussa tarkastellaan syitä monimuotoisen roolituksen puolesta ja havaitaan, että se lisää samaistumispintoja, vähentää ennakkoluuloja ja lisää ymmärrystä eri ihmisryhmiä kohtaan. Saavutettavuus sen eri muodoissa mahdollistaa tasavertaisen työllistymisen lisäksi rikkaampia tarinoita, jotka heijastavat yhteiskuntaa.

Seitsemännessä luvussa havaitaan, että haastateltavat työnantajat, roolittajat sekä ohjaaja olivat sitä mieltä, että monimuotoisia näyttelijöitä tarvitaan ja roolituksen pitäisi olla vapaampaa kuin millaisena se näyttäytyy tällä hetkellä. Pohditaan syitä muutoksen hitaudelle ja sitä, että vaikka resurssit, raha tai säädökset voisivat tehdä monimuotoista roolittamista helpommaksi ja nopeammin avautuvaksi, on muutos silti jokaisen alan toimijan vastuulla ja lähtee ihmisten halusta toimia tasa-arvon puolesta omasta positiostaan käsin. Lähes kaikki näyttelijät olivat kokeneet syrjintää tai erilaista suhtautumista ominaisuuksiensa takia ja myös työnantajatahot, roolittajat ja ohjaajat tunnistivat syrjiviä käytänteitä alalla liittyen roolitukseen tai saavutettavuuteen. Haastateltavat miettivät keinoja viedä yhdenvertaista roolittamista ja saavutettavuutta eteenpäin omalla kohdallaan, sekä millaisia muutoksia rakenteissa tulisi tapahtua. Yhteinen suunta ja visio haastateltavien välillä positiosta riippumatta osoittivat, että muutos on mahdollinen ja taistelemisen arvoinen.