Matkoja äänen maailmaan

Abstract

Taiteelliseen tohtorintutkintooni liittyvä kirjallinen työ keskittyy kuvaamaan prosessia, joka johti viiden ihmisen ääntä sisältävän konsertin luomiseen. Erilaisten äänenmuodostustekniikoiden kokeilu ja improvisaatioon perehtyminen herättivät halun syventyä musiikin tekemiseen ihmisäänellä. Improvisaation mukaan ottaminen sävellysprosessiin tuntui luonnolliselta tieltä lähestyä musiikin syntyä.

Aloitin työni kuuntelemalla ja analysoimalla tuvalaisen äänitaiteilija Sainkho Namchylakin musiikkia. Törmäsin heti moneen kysymykseen. Miten pystyn kuvaamaan äänen, joka ei ole tavallista laulua, ei siis sidottu mihinkään tiettyyn sävelkorkeuteen, rytmiin tai pulssiin? Miten löydän tarpeeksi kuvaavat merkit äänensävyille, napsutukselle, huohotukselle, kiljunnalle, röhinälle, onnelle, vihalle, intohimolle, rakkaudelle, pettymykselle, puheelle? Riittääkö sanallinen kuvaus vai löydänkö tarpeeksi informatiivisen graafisen ratkaisun? Lopulta ymmärsin, että paras tapa päästä sisälle hänen musiikkiinsa oli kokeilla ääniä itse.

Instrumenteista vanhin − ihmisääni − on ilmaisurikas. Ääni on meissä ja me äänessämme. Peilaamme itseämme ja maailmaa äänellämme. Perimä ja oma historiamme muovaavat ääntämme persoonalliseksi. Ääni on minuutemme kuva, sen herkkä ja persoonallinen tuntomerkki. Se paljastaa kaikki tunnetilat jopa pienistä vivahteista.

Kirjallinen työ Matkoja äänen maailmaan sisältää pohdintaa äänen synnystä, konserttien hahmon suunnittelusta soivan lopputuloksen analysoimiseen. Ensimmäinen niistä, Matkoja äänen maailmaan, oli toukokuussa 1999. Soolokonsertti toi kuultavaksi ihmisen äänen monimuotoisuuden. Teokset muotoutuivat tarinoiksi ilman ymmärrettävää tekstiä. Ääni-Merkki (syyskuu 200) -konsertissa yhdistyivät ääni ja Petri Korpelan lyömäsoittimet. Maailma on ääni (lokakuu 2002) muodostui ihmisäänen ja kolmen muusikon kohtaamiseksi duo-sävellyksissä. Äänikuvia (marraskuu 2003) toi nähtäväksi vanhoja valokuvia ja mykkäelokuvaa musiikkiin rinnalle. Ihmisäänellä tuotetut tarinat saivat seurakseen Timo Väänäsen sähkökanteleella luomat illuusiot ja Abdissa Assefan perkussiiviset visiot. Konserttisarjan viimeisenä oli Ääneen! -konsertti, joka jatkoi kuvan ja musiikin yhdistämistä. Konsertin keskeisenä teemana esiintyi videolla tanssivan hahmon (Jyrki Karttunen) tunnetilat. Videon ohjasi ja suunnitteli Kati Åberg. Muita avustajia olivat MeNaiset-lauluyhtye sekä kanteleensoittaja Timo Väänänen.