Kriittisen pedagogiikan mahdollisuuksia klassisen musiikin instrumenttiopetuksessa

Abstract

On esitetty vaatimuksia, että klassisen musiikin soitonopetuksen perustavia periaatteita ja tavoitteita olisi syytä tarkastella uudelleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten kriittistä pedagogiikkaa voitaisiin toteuttaa klassisen musiikin instrumenttiopetuksessa. Tavoitteenani on tuoda esille sellaisia kriittisen pedagogiikan tarjoamia näkökulmia, joiden avulla klassisen musiikin perinteitä voidaan ylläpitää, muokata ja uudistaa oppilaan omiin tulkintoihin ja kiinnostuksenkohteisiin nojaten ja joiden valossa taidemusiikki voi varhaisesta vaiheesta asti tukea oppilaan musiikillista ääntä ja identiteettiä.

Tutkimuskysymykseni on: Minkälaisia kriittisen pedagogiikan tavoitteiden mukaisia toimintatapoja tutkimus on tunnistanut tai peräänkuuluttanut klassisen musiikin instrumenttipedagogiikassa?

Teoreettisen viitekehykseni muodostaa Paulo Freiren ajatuksiin pohjautuva kriittinen pedagogiikka. Kriittisen pedagogiikan tavoitteena on rohkaista oppilasta huomaamaan ja purkamaan sorron rakenteita yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänäni on kirjallisuuskatsaus. Aineistoni tutkimukset on toteutettu musiikkiopistoissa, konservatorioissa, musiikin korkeakouluissa ja aikuisopetuksessa. Analyysini kohdistuu siihen, miten tutkimusten tuloksia voitaisiin hyödyntää työskenneltäessä lasten ja nuorten parissa musiikkiopisto-opetuksessa.

Tutkimukseni osoittaa, että mestari-kisällimalliin ja virheiden korjaamiseen perustuva pedagogiikka ei tue parhaalla mahdollisella tavalla taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. Erityisesti oppilaan oman musiikillisen äänen ja kokeilunhalun kehittämiseen kriittisen pedagogiikan periaatteisiin nojaavat pedagogiset työskentelytavat ovat huomattavasti soveltuvampia. Tutkimukseni osoittaa, että instrumenttiopettajille on tarjottava resursseja, niin koulutuksessa kuin työelämässäkin, joiden avulla he voivat kehittää ammatillista osaamistaan ja opetusmetodejaan.