Syrjään paneutuminen – vastustaminen ja empiminen ryhmäilmiössä

Abstract

Tämä tutkielma on autoetnografinen tutkimus vastustamisen ja empimisen kokemuksista ryhmäilmiössä. Aineistona näyttäytyvät henkilökohtainen materiaali, kuten kirjoittajan kokemusmuistot, niihin liittyvät kirjoituskatkelmat ja niiden työstäminen. Tutkijana kirjoitan viipyilevällä ja takaisin palaavalla otteella tavoitellen kokemusten sävyjä ja merkityksiä. Tutkielma käsittelee teatteripedagogian alaa oppijan näkökulmasta, mutta oppijan asemasta hahmottelen pedagogisia toimintatapoja, joita voin myöhemmin kehittää työssäni.

Tutkielma käsittelee oppimista ja kokemusta kehollisuuden sekä situationalisuuden eli elämäntilanteeseen kietoutuvan oppimisen kautta. Tutkielmassa teatteripedagogiikkaa lähestytään hyvinvointia tukevana ja elpymisen mahdollistavana toimintana. Taiteen tekemistä kuvataan tilassa oleilun muotona, josta etsitään yhteyksiä ympäristöpsykologiaan ja luontokokemuksiin. Tutkielma lähestyy oppimista myös motivaatioiden ja innostuksen kysymysten kautta, sekä antaa äänen intressittömyyden kokemuksille oppimisprosessissa. Tutkielma on matka kiinnostuksen etsimiseen ja opetuksessa viihtymisen varjelemiseen. Tutkielma käsittelee myös yksinäisyyden kokemusta sekä siitä olotilasta tapahtuvaa havainnointia, elämyksiä ja merkityksiä vuorovaikutuksessa toisten ja ympäröivän tilan kanssa.

Tutkijan näkökulmasta vastustaminen ja empiminen ovat toisiaan tasapainottavia ajattelun ja toiminnan laatuja. Vastustamisen kokemukseen liittyy vastustuksen ilmaisua, sen säätelyä ja tilanteeseen sopeutumista. Tutkijana ikään kuin emmin omaa suhdettani toimintaan ja vastustamisen ilmaisemiseen etsien tapoja toimia ryhmässä. Käsittelen hitautta ja hiljaisuutta, sekä pohdin niistä käsin muodostuvaa osallisuutta ryhmässä. Tutkielmaprosessissa sanallistan omaa työtapaani ryhmässä toimijana ja pyrin vahvistamaan toimijuuden ja osallisuuden kokemuksiani, sekä tätä kautta kiinnittämään opettajuudessani huomiota erilaisten oppijoiden ja toimijoiden tarpeisiin.

Tutkielmassa vastustaminen nähdään luonnollisena osana vuorovaikutusprosessia. Teksti kannustaa vastustamisen rakentavaan käsittelyyn osana työskentelyä. Vastustamisen ja empimisen prosessit ovat tunteiden ilmaantumisen muotoja, joihin vaikuttavat muun muassa motivaatiot ja toiminnassa mukana olemisen intressit ja yhteisönä toimimisen halu. Ryhmämuotoiseen toimintaan liittyy ristiriitoja yhteisyyden ja yksilöllisyyden välillä. Vastustamisen ja empimisen kohtaaminen vaativat pedagogialta aikaa, tunnetaitoja ja dialogia. Pedagogi toimii vastustamisen ja suostumisen rajojen asettajana. Perustana on, että pedagogin tehtävä on turvata ja ohjata oppimistilanteita.