Arvojen rajassa : teatteriopettajan työhyvinvointi teatteritaiteen perusopetuksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten teatteriopettajan arvot ilmenevät ja toteutuvat opetustyössä sekä millä tavoin ne ovat yhteydessä teatteriopettajan työhyvinvointiin teatteritaiteen perusopetuksessa. Tutkielma sijoittuu taidepedagogiikan kentälle ja tarkastelee opetustyötä arvopohjaisena toimintana. Aihe on ajankohtainen, sillä keskustelu opettajien työhyvinvoinnista ja koulutuksen merkityksestä yhteiskunnassa on vahvistunut. Tutkielma on toteutettu ajankohdassa, jossa taiteen perusopetuksen kenttä on muutoksessa lainsäädännön ja rakenteellisten uudistusten myötä, mikä on lisännyt tarvettani tarkastella pedagogisen työn arvoja ja niiden yhteyttä teatteriopettajien työhyvinvointiin.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat bell hooksin osallistava pedagogiikka sekä pedagogisen itsensä johtamisen näkökulmat työhyvinvointiin. Tutkielma on laadullinen ja metodologisesti autoetnografiaan pohjautuva, jota laajennan patchworketnografian lähestymistavalla. Aineisto on pseudonymisoitu ja koostuu työpäiväkirjamerkinnöistä, teatteriopettajien haastatteluista, opetustilanteiden havainnoinnista, arvo- ja työhyvinvointityöpajassa toteutetusta materiaalista, opetussuunnitelmadokumenteista, oppilaiden ikäjakaumaa kuvaavasta raportista sekä kahden pitkään opettamani oppilaan haastatteluista. Teema-analyysin perusteella aineistosta nousee esiin kolme keskeistä teemaa: pedagoginen rakkaus, jaettu vapaus ja valta sekä arvojen ja käytänteiden jännite.

Tutkielmani johtopäätökset osoittavat, että teatteriopettajan työhyvinvointi rakentuu tiiviissä suhteessa pedagogisiin arvoihin niin yksilön, yhteisön kuin instituution tasolla. Arvot voivat samanaikaisesti toimia työn merkityksellisyyden lähteenä ja kuormituksen aiheuttajana. Tutkielma osallistuu keskusteluun siitä, miten arvopohjainen pedagoginen työ voi olla sekä eettisesti sitoutunutta että kestävää.