Keho äänessä – tanssipedagogin merkintöjä kehoäänen potentiaalista

Abstract

Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni on tutkielma kehoäänen potentiaalista. Syvennyn aiheeseen kollektiivisen taiteellisen tutkimisen ja kirjoittamisen keinoin. Keskiössä on kehon äänellinen vapautuminen. Kehoäänen vapautumisen mahdollisuuksia tarkastelen pedagogisesta, ekologisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Tutkielman nimellä Keho äänessä – tanssipedagogin merkintöjä kehoäänen potentiaalista rajaan huomion laulu- ja puheäänen sijaan kehoääneen. Kehoäänellä tarkoitan kehossa olevaa sekä toiminnassa ja liikkeessä syntyvää perkussiivista ääntä, kuten jalan tömäys tai lattiakontaktista aiheutuva inahdus. Kehoäänen potentiaalilla viittaan tunnistamiini kehoäänen vapautumisen mahdollisuuksiin meistä jokaisen iholla. Kehoääni on aluetta, jota on kulttuurisesti hiljennetty, hävetty ja jopa poissuljettu länsimaisessa yhteiskunnassa.

Tekijänä lähestyn kehoääntä flamencotanssin perinteestä ja tanssipedagogiikan käytännöistä käsin. Taiteilijaidentiteetiltäni koen itseni liikkuvaksi perkussionistiksi, joka ponnistaa musiikin ja tanssin välimaastosta kehoäänen rikkauteen. Taiteilija-pedagogina tukeudun holistiseen ihmiskäsitykseen sekä dialogisiin ja kehollisiin oppimisen tapoihin. Tutkimusasenteessani on piirteitä kehon fenomenologiasta, jossa korostetaan kokemuksen todellisuutta.

Opinnäytetyöskentelyni koostuu kahdesta tutkimusjaksosta: taiteellisen tutkimisen ja reflektoivan kirjoittamisen jaksosta. Taiteellisen tutkimisen jakso tammi-helmikuussa 2022 tapahtui kollektiivisen taiteellisen toiminnan muodossa Lapinlahden Omenapuutalossa Helsingissä. Tutkimusjaksolla syntyi keskeiset oivallukset kehoääntä vapauttavasta taidepedagogiikasta sekä kehoäänestä ihmisen kontaktipintana itseen ja ympäröivään maailmaan. Reflektoivan kirjoittamisen jaksolla etsin kirjoittamisen tapaa, kehoäänelle oikeutta tekevää käsitteistöä sekä keskustelukumppaneita, erityisesti kriittisen pedagogiikan ja kokeellisen musiikin aloilta.

Kuulen kehoäänen paljastavan lähtöjä monimuotoisuuden, dialogisuuden ja kytkeytymisen edistämiselle taiteessa ja yhteiskunnassa. Raivaan tanssipedagogina tilaa sallivalle kokeellisuudelle ja kuuntelevalle kehollisuudelle taidepedagogiikassa. Ehdotan, voisiko taiteidenvälisen yhteistyön uudet muodot olla kehoäänen vapauttamisen suunnannäyttäjiä tulevaisuudessa.

Tutkielmani päätteeksi esitän kolme keskustelunavausta, joiden kautta toivon kehoäänen tutkimisen, vapauttavan potentiaalin ja ekologisen ja yhteisöllisen merkityksen syventyvän ja jatkuvan edelleen. Tutkielmani toimii myös esimerkkinä taiteellis-pedagogisesta ja taiteellisesta tutkimisesta, joissa tutkija etsii keinoja ymmärtää omaa kasvatustaan ja tanssikoulutustaan tavalla, joka ei rajaudu tietyn perinteen tai käsityksen vangiksi, vaan uusiutuu ja löytää uusia ilmenemismuotoja sekä mahdollisia merkityksiä.