Taidekasvatus notkeassa modernissa : Systeeminen visio suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän tulevaisuuteen

Abstract

Yksi sosiologian merkittävimpiä aikalaisdiagnostisia käsityksiä on Zygmunt Baumanin (2002) moderniin liittyvien instituutioiden ”notkeutuminen” (liquid modernity) – käsite, joka haastaa yhteiskunnan eri alueiden tulevaisuuden visioita myös taiteiden alueilla. Notkealla modernilla Bauman tarkoittaa ”ihmisiä ja organisaatioita vakauttavien, vielä hetkellisesti kiinteiden tai tukevien (solid) rakenteiden ja instituutioiden muuntumista ’nestemäisiksi’ ja prosessinomaisiksi” (Erola ym. 2013, 220). Näkökulma ei nouse yhteiskunnallisesta tyhjiöstä, vaan Baumanin notkean modernin diagnoosi liittyy kasvavaan epätasa-arvoon ja polarisaatioon yhteiskunnan eliitin ja muun väestön välillä (Campbell ym. 2018): ”Bauman kutsuu lukijansa näkemään maailman sen heikoimpien yksilöiden näkökulmasta ja kertomaan sen jälkeen rehellisesti kenelle tahansa, että yhteiskuntamme ovat hyviä, sivistyneitä, edistyneitä, vapaita” (Campbell ym. 2018, 352, kirj. käännös). Toisin sanoen yhteiskunnan ongelmat ovat pohjimmiltaan moraalisia ongelmia – ongelmia, jotka määrittelevät sen, mitä on olla ihminen.