Karhun katseella laulan : haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi.

Abstract

Myyttien kontemplointi esittävän taiteen keinoin on taiteen vanhimpia tehtäviä. Myyttejä ei ole vain esitetty, vaan myyttisten toimijoiden kanssa on pyritty dialogiseen suhteeseen. Sen aikaansaaminen on edellyttänyt esiintyjältä kykyä muuttaa tietoisuuden tilaansa. Tietoisuuden tilan muutos voi vaihdella intensiteetiltään lievästä mielialan muutoksesta syvään transsitilaan, jossa käsitys ajasta ja paikasta häviää kokonaan. Taiteellisessa tohtorintutkinnossani ajattelen taidetta kielenä, jolla sekä ilmennetään myyttistä maailmankuvaa että osallistutaan sen sisältämiin toimintoihin.

Muuntuneen tietoisuuden tilan kautta muusikko joko sallii tapahtuvaksi tai suoranaisesti aikaansaa dialogin enemmän-kuin-ihmisten kanssa. Enemmän-kuin-ihminen termillä tarkoitetaan kaikkia ihmisen välittömään elämänpiiriin vaikuttavia asioita kasvi- ja eläinkunnasta säätilaan ja myyttisen kertomusperinteen toimijoihin. Taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluvassa tutkielmassani kutsun tätä vuorovaikutteista yhteyttä myyttiseksi dialogiksi. Myyttinen dialogi vaikuttaa vastavuoroisesti esityshetkellä muusikon tuottamaan tulkintaan, muunteluun tai improvisaatioon.

Taiteellinen tutkimukseni luo uutta tietoa myyttisen dialogin luonteesta sekä perinteentutkimuksen näkökulmasta että taiteellisten osakokonaisuuksien kautta omassa ajassamme. Tohtorintutkinnon kirjallisessa tutkielmassa käsittelen sekä muuntuneen tietoisuuden tilaa että myyttistä dialogia autoetnografisesti muusikon omakohtaisena kokemuksena ja jaan kokemusten synnyttämän näkökulman osaksi laajempaa perinteentutkimusta.

Tutkimukseni sisälsi neljä kenttämatkaa Siperiaan hantien, mansien ja metsänenetsien alueille. Matkat olivat pääsääntöisesti taiteellisia yhteistyöhankkeita, joiden sisällä toteutin aineiston keruuta ja myös tutkielmaan sisältyvän Maria Kuzminitsna Voldinan teemahaastattelun. Tärkein kenttätyömetodini oli soittaa ensin viululla hantien kansanlauluja hanteille itselleen, jonka jälkeen pyysin heitä kertomaan, mitä soittamani laulut olivat, sekä kommentoimaan tapaani soittaa niistä omia versioitani. Kappaleiden soittaminen toisillemme vuoron perään loi aidosti vuorovaikutteisen ja tasa-arvoisen tavan saada oppia kohtaamiltani perinteentaitajilta. Kenttämatkoja ympäröi myyttistä dialogia sisältävien laulujen arkistotutkimus sekä näiden laulujen esittäminen muusikkona. Tärkeimpiä arkistomateriaaleja olivat hantien, mansien, karjalaisten ja suomalaisten karhunpeijaisperinteisiin kuuluvat laulut.

Taiteellinen tohtorintutkintoni koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja tästä kirjallisesta tutkielmasta videotallenteineen. Ensimmäinen jatkotutkintokonsertti Shamaaniviulu (2013) pohjautui lauluille, jotka Kai Donner äänitti vahalieriöille Siperian matkoillaan vuosina 1912–1914. Toinen jatkotutkintokonsertti Shamanviolin with Ailloš (2014) tutki mahdollisuutta transsitilassa soittamiseen yhteissoitossa. Kolmas taiteellinen osio oli seremoniallisuutta, musiikkia, runoutta, teatteria, seuraleikkejä ja -tansseja sekä ruokailun sisältävä Karhunpeijaiset-esitys (2016). Neljäs taiteellinen osio oli teatteriyhdistys Ruska Ensemblen toteuttama näytelmä Arktinen Odysseia (2017) yhdessä Suomen Kansallisteatterin ja Grönlannin Nunatta Isiginnaartitsisarfian kanssa. Viides taiteellinen osio oli soololevyni Bear Awakener (2022), jonka tärkein lähdeaineisto olivat Artturi Kanniston fonografikokoelmat.

Tapaustutkimuksena tutkielmassa käsitelty Karhunpeijaiset-esitys onnistui synnyttämään merkityksellisiä myyttisen dialogin kokemuksia sekä työryhmälle että yleisölle. Myyttisten aiheiden kanssa työskentely taiteen keinoin luo mahdollisuuden käsitellä kulttuurimme hitaasti muuttuvia mentaalisia malleja yhteisöllisesti. Myyttisen dialogin avulla voimme edelleen saada samankaltaisia kokemuksia, mitä esivanhempamme saivat täysin erilaisessa yhteiskunnassa. Koska myytit edustavat hitaasti muuttuvaa kollektiivista perinnettä, voidaan myyttien kokemuksellistamisella vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen minäkuvaa sekä saada aikaan kauaskantoisia hyvinvointivaikutuksia.