"Ko mie tuon ensimmäisen tiijän, niin mie tiijän kaikki" : nuotinlukemisen rakentuminen dialogina eräällä kolmannella luokalla
Enbuska, Jukka (2014)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5959-62-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5959-62-8
Tiivistelmä
Perinteisesti nuotinlukemista on tutkittu kognitiivisesta näkökulmasta, jossa tutkittavat henkilöt osaavat lukea nuotteja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on sen sijaan lisätä ymmärrystä noviisien yleissivistävässä koulussa tapahtuvaan nuotinlukemiseen ja nuotinluvun opiskeluun. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan yhden peruskoulun alakoulun yhden kolmasluokkalaisen oppilasryhmän nuotinlukemista yhden lukuvuoden ajan. Nuotinlukemisen oppimista tarkastellaan dialogin näkökulmasta lähtökohtana Burbules'n (1993) sekä Burbules'n ja Brucen (2002) esittämä dialogiteoria. Dialogiteoriaa käyttämällä pyritään ymmärtämään noviisien ryhmässä tapahtuvaa nuotinlukemisen opiskelua ottamalla huomioon myös sosiaalinen tila, jossa opiskelu tapahtuu.
Tutkimuksen aineiston muodostaa yhden kolmannen luokan viiden oppilaan ryhmän viisi ryhmätuntia lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto koostuu litteroiduista äänite- ja kuvanauhamateriaalista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sosiokulttuuriseen lähestymistapaan nojaavaa Kumpulaisen ja Wrayn (2002) esittämää pienryhmäinteraktion analyysimallia (ks. myös Kumpulainen 1994). Mallin taustalla on Fourlasin ja Wrayn (1990) kehittämä Functional Analysis of Children's Classroom Talk (FACCT) -menetelmä.
Tutkimuksessa kysytään: Millä tavalla alakoulun kolmasluokkalaiset oppilaat oppivat nuotinlukemista ryhmässä, ja millä tavalla nuotinlukeminen rakentuu dialogina luokkahuoneessa? Tutkimus tuottaa uutta metodologista tietoa: kognitiivinen psykomotorinen näkökulma on riittämätön varsinkin silloin, kun on kyseessä tavallisen koululuokan ryhmäoppimistilanne. Tutkimus tuo esiin sen, että nuotinlukemisen opiskelun tutkimisessa on tärkeätä ottaa huomioon sosiaalinen tila, jossa opiskelu tapahtuu.
FACCT-menetelmän avulla tutkimuksessa identifioidut erilaiset nuotinlukemiseen ja soittamiseen liittyvät dialogityypit paljastavat esimerkiksi sen, millä tavalla oppilaat suhtautuvat nuotinlukemisen ja soiton opiskeluun ryhmäoppimistilanteessa. Tutkimuksessa identifioidut eri dialogityypit kertovat myös erilaisista nuotinlukemisen ja soittamisen prosessointitavoista. Burbules'n (1993) teorian dialogityypeistä tutki-muksessa nousee vahvimmaksi tutkimusdialogi. Seuraavat tekijät osoittautuivat ratkaiseviksi eri dialogityyppien muotoutumisessa:1) opettajan pedagogiset ratkaisut; 2) tapahtumien outous ja oppitunnin sosiaalisen tasapainon järkkyminen; 3) yhteistoiminnallisuus.
Tutkimuksen aineiston muodostaa yhden kolmannen luokan viiden oppilaan ryhmän viisi ryhmätuntia lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto koostuu litteroiduista äänite- ja kuvanauhamateriaalista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sosiokulttuuriseen lähestymistapaan nojaavaa Kumpulaisen ja Wrayn (2002) esittämää pienryhmäinteraktion analyysimallia (ks. myös Kumpulainen 1994). Mallin taustalla on Fourlasin ja Wrayn (1990) kehittämä Functional Analysis of Children's Classroom Talk (FACCT) -menetelmä.
Tutkimuksessa kysytään: Millä tavalla alakoulun kolmasluokkalaiset oppilaat oppivat nuotinlukemista ryhmässä, ja millä tavalla nuotinlukeminen rakentuu dialogina luokkahuoneessa? Tutkimus tuottaa uutta metodologista tietoa: kognitiivinen psykomotorinen näkökulma on riittämätön varsinkin silloin, kun on kyseessä tavallisen koululuokan ryhmäoppimistilanne. Tutkimus tuo esiin sen, että nuotinlukemisen opiskelun tutkimisessa on tärkeätä ottaa huomioon sosiaalinen tila, jossa opiskelu tapahtuu.
FACCT-menetelmän avulla tutkimuksessa identifioidut erilaiset nuotinlukemiseen ja soittamiseen liittyvät dialogityypit paljastavat esimerkiksi sen, millä tavalla oppilaat suhtautuvat nuotinlukemisen ja soiton opiskeluun ryhmäoppimistilanteessa. Tutkimuksessa identifioidut eri dialogityypit kertovat myös erilaisista nuotinlukemisen ja soittamisen prosessointitavoista. Burbules'n (1993) teorian dialogityypeistä tutki-muksessa nousee vahvimmaksi tutkimusdialogi. Seuraavat tekijät osoittautuivat ratkaiseviksi eri dialogityyppien muotoutumisessa:1) opettajan pedagogiset ratkaisut; 2) tapahtumien outous ja oppitunnin sosiaalisen tasapainon järkkyminen; 3) yhteistoiminnallisuus.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1497]