Laulua lukemassa : kriittinen kulttuurinen lukutaito taidekasvatuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisen kulttuurisen lukutaidon käsitettä taidekasvatuksessa. Tutkimusta määrittää kriittinen tiedonintressi, ja sen painopiste on teoreettinen. Tutkimuksen taidekasvatuksellisena viitekehyksenä toimivat deweyläinen pragmatismi ja kriittinen pedagogiikka, joiden keskeisistä käsitteistä tutkimuksen läpi kulkeviksi johtoajatuksiksi on nostettu oppilaslähtöisyys ja kriittinen kulttuurinen lukutaito. Esimerkkeinä toimivien Pikku G:n rap-tekstien arvosissältöihin kohdistuvassa analyysissa sovelletaan A. J. Greimasin semioottista aktanttimallia ja punnittaan samalla mallin välinearvoa kriittistä kulttuurista lukutaitoa harjoitettaessa. Analyysissa esiin nousseita teemoja tulkitaan semioottisen sosiologian ja kriittisen pedagogiikan käsitteiden avulla. Tutkimuksella pyrittiin osoittamaan, miten kriittinen asenne, kulttuurituotteiden sisältöjen analyysi ja tulkinta auttavat kasvattajaa ja oppijaa tunnistamaan merkityksenmuodostamisen prosesseja ja tulemaan tietoisiksi toisinnäkemisen tarpeellisuudesta jokapäiväisissä kulttuurisissa käytänteissä. Esimerkkitekstien analyyttisen mallintamisen tavoitteena on tarkastella, miten semioottista analyysia voitaisiin hyödyntää kriittisen teorian ideologisessa tulkinnassa. Tutkimuksen ylittävä tehtävä koskee kasvatuksellisia jatkotoimenpiteitä käytännössä koskien kriittisen kulttuurisen lukutaidon harjoittamista koululuokassa.Tutkimuksen johdannossa kerrotaan tutkimuksen taustasta ja asetetaan tutkimustehtävät. Tutkimuksen toisessa luvussa esitellään tutkimuksen taidekasvatuksellisen viitekehyksen ja paneudutaan lähemmin niihin kriittisen pedagogiikan teoreettisiin painotuksiin, jotka ovat työn kannalta oleellisia. Kolmannessa luvussa käsitellään populaarikulttuurin osallisuutta koulujen taideopetuksessa ja oppilaan kokemusmaailmassa sekä esitellään lyhyesti hiphopin ja rapin tyylisuuntia. Työn neljännessä luvussa esitetään tutkimusta määrittävät tutkimusongelmat ja tutkimusasetelma. Viides luku esittelee analyysimetodina toimivan Greimasin aktanttimallin sekä semioottisen sosiologian käsitteistöä. Esimerkkiteksteille asetetut kysymykset ja tekstien semioottinen analyysi päättävät luvun. Kuudennessa luvussa semioottisessa analyysissa esiin nousseita teemoja tulkitaan kriittisen pedagogiikan ja semioottisen sosiologian käsitteiden avulla. Seitsemäs ja kahdeksas luku keskittyvät tutkimuksen yhteenvetoon ja pohdintaan. Tämä tutkimus vahvistaa lähtökohtana olevaa käsitystä siitä, että kasvattajan ja oppijan kriittinen ja eettinen asenne koululuokassa esitettyihin asioihin sekä sisältöihin on oleellinen osa yksilöksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi kasvamista ja että tämä kriittisen kulttuurisen lukutaidon harjoittaminen luo uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia taidekasvatuksen käytäntöihin. Aktanttimallin sovellus opetusmateriaalina käytettäviin rap-teksteihin osoittaa, millä tavoin teoria-aparaattia voi käyttää välineenä laulutekstien arvosisältöjä tarkasteltaessa.