Mestari, kisälli, oppipoika-hiljainen tieto vallankäytön välineenä

Abstract

Taidemaailman kokeneet osaajat, mestarit, ovat omaksuneet valtavan määrän hiljaista tietoa uransa aikana. Taiteen ystävien harmiksi tuo arvokas ja ainutkertainen osaaminen katoaa suureksi osaksi heidän mukanaan heidän mentyään, sillä hiljaista tietoa on vaikeaa dokumentoida ja siitä on vaikea luoda malleja. Sitä voidaan oppia vain tiiviissä vuorovaikutuksessa itsensä mestarin kanssa.

"Tieto on valtaa", sanoi Sir Francis Bacon ja sitä on myös hiljainen tieto. Tässä tutkielmassa etsittiin tuon vallan perimmäisintä olemusta haastattelemalla neljää klassisen taidelaulun eritasoista osaajaa. Heitä yhdisti toisiinsa opettaja-oppilassuhde, jolloin he muodostivat keskenään eräänlaisen mestari-kisälli-oppipoikaketjun ja koulukuntajatkumon.

Kahden haastattelukierroksen myötä keskustelut taiteellisen vallan olemuksesta nostivat esille yhdeksän keskeistä teemaa: oppilaan erityinen riippuvuus opettajastaan, vahvan luottamuksen tärkeys, motivaation säilyttäminen ja siihen vaikuttaminen, vallan tietoinen ja tiedostamaton väärinkäyttö, taiteen merkitys ihmiselle ja yhteiskunnalle, ihanteet ja arvot osana hiljaista tietoa, hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmät, kauneuden suhteellisuus sekä viimeisenä todellinen osaaminen.

Valta ilmenee taidekentän institutionaalisella tasolla helposti mitattavina suureina, kuten taloudellisena ja sosiaalisena pääomana ja henkilötasolla riippuvuutena toisen osaamisesta.