Sormenjälkiä : improvisaation käyttäminen aikuisoppilaiden pianonsoiton opetuksessa

Abstract

Tutkielmassa selvitettiin, miten pianonsoiton opetuksessa voidaan opettaa improvisointia aikuisoppilaalle. Toimintatutkimuksessa selvitettiin, minkälaiset improvisaatioharjoitukset soveltuvat aikuiselle. Aineistoa dokumentoitiin improvisaatiotyöpajan videotallentein ja teemahaastatteluin. Koeryhmä koostui kolmesta tekijän 18-, 37- ja 23-vuotiaista aikuisoppilaista. Kaksi heistä harrasti pianonsoittoa ja yksi opiskeli pianonsoittoa ammattimaisesti.

Improvisaation käsitettä valaistiin kuvailemalla improvisaation käyttöhistoriaa eri kulttuureissa. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tarkasteltiin improvisaatioon liittyviä ongelmanratkaisun, muistin, havainnoinnin, luovuuden sekä intuition ilmiöitä. Improvisaatiota tarkasteltiin oppimistyökaluna esteettisten tavoitteiden sekä psykologisten tavoitteiden saavuttamisessa. Harjoitteet luokiteltiin pedagogisten tavoitteiden mukaan.

Aikuisoppilaan musiikillisen taustan, elämänvaiheen ja persoonallisuuden todettiin vaikuttavan improvisoimiseen. Oppilailla oli rakentunut omakohtainen suhde musiikkiin ja improvisaation he kokivat keinoksi itseilmaisuun. Improvisaation opettaminen ryhmäopetuksena todettiin vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta hyödylliseksi. Pianon ominaisuuksien todettiin sekä haasteellisiksi että inspiroiviksi improvisoinnissa. Harjoitusten laajan tyylikirjon myötä oppilaiden musiikintuntemus on laajentunut. Musiikinteorian opettaminen improvisoinnin kautta todettiin toimivaksi aikuisoppilaalle. Improvisaation myötä oppilaiden kognitiiviset ja fyysiset taidot kehittyivät. Improvisaation vaatimat erityistaidot, kuten heittäytymiskyky tai kokonaisuuden suunnittelutaito, kehittyivät työpajassa, jossa soitettiin vain improvisaatioita.