Todellisuuden rakentaja : äänimaisema esityksessä

Abstract

Opinnäytteeni kirjallisessa osassa käsittelen äänimaiseman käsitettä todellisuuden ilmentymänä ja ilmentäjänä esityskontekstissa. Äänisuunnitteluun liittyy aina tavalla tai toisella äänimaiseman huomiointia tai sellaisen rakentamista ja muuntelua. Kerron aluksi äänimaiseman käsitteestä muun muassa säveltäjä R. Murray Schaferin merkkiteoksessaan The Soundscape: Our Sonic Environment and the Tuning of the World esittelemiin teorioihin pohjaten. Esittelen äänimaiseman mahdollisia ominaisuuksia sekä joitakin äänten kategorisointia helpottavia luokittelun tapoja ja notaation keinoja. Seuraavaksi pohdin äänimaiseman kokemuksellisuutta ja sen ilmentymistä esimerkiksi tilallisesti ja ajallisesti. Tarkastelen muun muassa äänen kokemiseen liittyviä kulttuurillisia konventioita ja ihmisen äänelle asettamia odotuksia kehittyvässä teknologiakeskeisessä yhteiskunnassa. Äänten sijoittumiseen tilassa ja ajassa on todennäköisesti kiinnitetty huomiota esihistoriallisista ajoista asti ja esimerkiksi pyhiä paikkoja on mahdollisesti aikoinaan valittu niiden erityislaatuisten akustisten ominaisuuksien mukaan. Äänimaisema on kulkenut käsi kädessä teknologisen kehityksen kanssa ja kokemuksilta vaaditaan samalla koko ajan enemmän esimerkiksi kuuloalueen hyödyntämisen suhteen. Äänimaiseman muutokset ja yhteiskunnalliset merkitykset heijastuvat väistämättä myös äänisuunnittelijan työhön. Esitysten ja median kokemiseen liittyy yhä useammin immersiivisiä ratkaisuja ja nykyesitykset sisältävätkin monesti installaatiomaisia piirteitä kokonaisvaltaisen tilasuunnittelun muodossa. Modernin yhteiskunnan ihmisen muovaamaa äänimaisemaa on luonnehdittu keinotekoiseksi äänimaisemaksi. Nähdäkseni myös esityksen äänimaisema on samassa mielessä keinotekoinen, sillä siihen liittyy inhimillistä suunnittelua. Äänisuunnittelijalla on käytössään useita keinoja äänimaiseman rakentamiseen. Äänisuunnittelija voi luoda täysin uuden äänimaiseman tai asettua äänimateriaalillaan osaksi jo ennestään olemassa olevaa äänimaisemaa. Esitystapahtuman suhde sekä esityksen sisäiseen että ulkopuoliseen äänimaisemaan on aina huomioitava, alkaen jo esityspaikan valinnasta. Käytän tästä esimerkkeinä kahta erilaista tekemääni työtä; installaatiomuotoista teatteriesitystä sekä kuulokeääni-installaatiota. Esittelen lopuksi opinnäytteeni taiteellisen osuuden, Kätkön. Esitys oli tanssijan ja äänisuunnittelijan duetto, jossa esiinnyimme molemmat näyttämöllä suhteessa tilaan, ääneen ja toisiimme. Keskeisiä teemoja olivat muistot, muistaminen ja mielikuvat. Äänisuunnittelussa toteutin äänimateriaalia livenä akustisilla ja osin elektronisilla äänilähteillä. Pyrin tekemiselläni ilmentämään äänimaisemallisia vastakohtia ja mittakaavaeroja asettuen ennen kaikkea osaksi tilassa vallitsevaa, tyhjää ja kolkkoa äänimaisemaa.