Taiteen metsittymisestä – Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin
Taideyliopiston Kuvataideakatemia
2018
978-952-7131-49-7
kirja
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7131-49-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7131-49-7
Tiivistelmä
Tämä julkaisu Taiteen metsittymisestä – Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin on ensimmäinen suomenkielinen, jälkifossiiliseen ajatteluun liittyvä taiteellisten käytäntöjen antologia. Julkaisu on syntynyt Mustarinda-talolla syyskuussa 2017 pidetyn Taidetta luonnon ehdoilla? -symposiumin pohjalta. Julkaisussa symposiumin taiteilijat esittelevät Paljakanvaaralla syntyneitä taiteellisia kokeilujaan ja niiden myötä avautuvaa ajattelua. Symposiumin järjestivät Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtoriopiskelijat kuvataiteilija ja tutkija Markus Tuormaa sekä kuvataiteilija ja tutkija Henna Laininen. Järjestäjien lisäksi symposiumiin osallistuivat esitystaiteilija ja tutkija Saara Hannula, ympäristötaiteilija Timo P. Vartiainen ja kuvataiteilija Isla Peura.
Ympäristötuhon aikakaudella ekologiset kysymykset ovat nykytaiteessa yhä keskeisempiä: monet taiteilijat pohtivat työskentelynsä energiapohjaa, materiaaleja sekä suhdetta ei-inhimilliseen. Erityisesti meitä kiinnosti, miten meneillään oleva siirtymä kohti jälkifossiilisia oloja näkyy taiteilijoiden työskentelyssä. Minkälaisia taiteen käytäntöjä alkaa syntyä, ja miten siirtymä vaikuttaa yksilön kokemukseen? Onko jälkifossiilisia oloja varten mahdollista harjoitella?
Jälkifossiilisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä asteittaista ja hidasta siirtymävaihetta fossiilienergialle perustuvasta elämänmuodosta kohti fossiilienergian vähittäisen ehtymisen myötä syntyviä, toistaiseksi tuntemattomia oloja. Käytettävissä tai helposti saatavilla olevan öljyn määrä vähenee, ja öljyn hyötysuhde eli EROEI laskee. Koska jälkifossiilisuudesta ei juurikaan ole (jälki)teollisissa yhteiskunnissa käytännön kokemusta, on jälkifossiilisuuskin moniulotteinen ja pääosin spekulatiivinen ajatusrakennelma.
Kun taiteilija joutuu kyseenalaistamaan nykyisten taideinstituutioiden fossiilipohjaiset rakenteet ja kysymään myös oman työnsä mielekkyyttä, voi tapahtua metsittymistä. Tässä julkaisussa pohdimme myös, voisiko taiteen metsittymisellä kuvailla niitä monimuotoisia prosesseja, joissa ei-inhimilliset ja materiaaliset olosuhteet nousevat taiteellisen työskentelyn keskiöön ja joiden seurauksena taiteen alue muuttuu.
Henna Laininen kirjoittaa julkaisun johdantoluvussa metsittymiseen liittyvistä ajatuksistamme – mitä metsittyminen mahdollistaa, ja mitä vaaroja siinä piilee? Saara Hannula käsittelee tekstissään (esitys)taiteelle ominaisia rajaamisen, kehystämisen ja esityksellistämisen käytäntöjä sekä niiden vaikutusta metsän kokemukseen. Markus Tuormaa tunnustelee osallisen ja kuvallisen maisemasuhteen eroa sekä vertailee fossiilienergialla tapahtuvan liikkumisen ja ei-teollisen liikkumisen vaikutusta maisemakokemukseemme. Kävelty matka avautuu aisteille eri tavoin, kun eristävät kumisaappaat vaihtaa maiseman omista materiaaleista valmistettuihin tuohivirsuihin.
Isla Peura tutkii tekstissään luopumista ja luopumisen rituaaleja osana siirtymää kohti jälkifossiilisia oloja. Miten valokuvaamisesta luopuva valokuvataiteilija kohtaa pimeyden oleskellessaan ilman keinovaloa öisessä metsässä? Timo P. Vartiaisen työskentelyssä keräily ja esteettinen kokemus kietoutuvat yhteen. Luonnonantimien kerääminen turvaa selviytymistä mutta tarjoaa samalla nautintoja kaikille aisteille. Yhteisillä retkillä ahkerasti harjoitetut taidot säilyvät ja välittyvät nuoremmalle sukupolvelle. Henna Laininen tutkii toisessa tekstissään, miten kasvin kanssa kirjoittaminen tai sen mahdottomuus vaikuttaa kieleen ja kirjoittajaan. This publication, Taiteen metsittymisestä – Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin (”On Art Becoming Forested – Exercises for Post-Fossil Conditions”), is the first Finnish-language anthology of articles on artistic practices investigating post-fossil thinking. The publication is based on the Taidetta luonnon ehdoilla? ("Art on nature's terms?") symposium held in September 2017 at the Mustarinda house in north eastern Finland. Here the artists who participated in the symposium present their artistic experiments conducted on the Paljakanvaara hill in the wilderness of Kainuu region and the forms of thinking inspired by these experiments. The symposium was organised by visual artist and researcher Markus Tuormaa and visual artist and researcher Henna Laininen, both of whom are doctoral students at the Helsinki Academy of Fine Arts. In addition to the organizers, the symposium participants included performance-maker and researcher Saara Hannula, environmental artist Timo P. Vartiainen and visual artist Isla Peura.
In the era of environmental crisis, ecological questions have become increasingly central to contemporary art: many artists take aspects such as energy consumption, materials, and the relationship with the non-human into consideration in their work. We were especially interested in how the current transition towards post-fossil conditions manifests in the work of the artists. What sort of artistic practices emerge and how does this transition affect the experience of an individual? Is it possible to prepare for the post-fossil conditions?
In this context, we use the term "post-fossility" to describe the slow, gradual phase of transition away from fossil fuel based ways of living and towards the yet unknown conditions brought about by the eventual depletion of fossil fuel sources. The amount of easily available oil decreases and the EROEI of oil falls. Since we have hardly any practical experience of post-fossil conditions in (post) industrial societies, post-fossility itself is a complex and largely speculative concept.
When an artist is forced to question the fossil-based structures of contemporary art institutions and the meaningfulness of their own work as well, their art and their artistic practice may become ”forested”. In the symposium group, we contemplated whether the expression “becoming forested” would be a useful description for the diverse processes of change taking place in the field of art as material conditions and the non-human take centre stage in the artistic work.
In the introduction of this publication, Henna Laininen writes about our discussions regarding becoming forested – what does it mean to become forested, and what are its dangers? Saara Hannula's text looks into the ways in which the forest is framed in and as art, and how it is experienced in result. Markus Tuormaa’s writing probes the differences between interactive and pictorial relationships to landscape and compares the effects of fossil-fueled travel and pre-industrial travel to our landscape experience. The walked distance stimulates the senses differently when the isolating rubber boots are exchanged for self-made bast shoes, woven from materials collected from nature.
Isla Peura investigates letting go and the rituals of letting go as a part of the transition towards post-fossil conditions in her article. How does a photography artist who lets go of photography encounter the darkness when working with the scarce light available in night-time forest? Gathering and aesthetic experience intertwine in Timo P. Vartiainen's work. Gathering nature’s bounty is a means of securing survival, but it also offers enjoyment through all senses. Skills applied together on trips to nature are sustained and transferred to the younger generation. In her second article, Henna Laininen investigates how writing with a plant – or the impossibility thereof – affects the language and the author.
Ympäristötuhon aikakaudella ekologiset kysymykset ovat nykytaiteessa yhä keskeisempiä: monet taiteilijat pohtivat työskentelynsä energiapohjaa, materiaaleja sekä suhdetta ei-inhimilliseen. Erityisesti meitä kiinnosti, miten meneillään oleva siirtymä kohti jälkifossiilisia oloja näkyy taiteilijoiden työskentelyssä. Minkälaisia taiteen käytäntöjä alkaa syntyä, ja miten siirtymä vaikuttaa yksilön kokemukseen? Onko jälkifossiilisia oloja varten mahdollista harjoitella?
Jälkifossiilisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä asteittaista ja hidasta siirtymävaihetta fossiilienergialle perustuvasta elämänmuodosta kohti fossiilienergian vähittäisen ehtymisen myötä syntyviä, toistaiseksi tuntemattomia oloja. Käytettävissä tai helposti saatavilla olevan öljyn määrä vähenee, ja öljyn hyötysuhde eli EROEI laskee. Koska jälkifossiilisuudesta ei juurikaan ole (jälki)teollisissa yhteiskunnissa käytännön kokemusta, on jälkifossiilisuuskin moniulotteinen ja pääosin spekulatiivinen ajatusrakennelma.
Kun taiteilija joutuu kyseenalaistamaan nykyisten taideinstituutioiden fossiilipohjaiset rakenteet ja kysymään myös oman työnsä mielekkyyttä, voi tapahtua metsittymistä. Tässä julkaisussa pohdimme myös, voisiko taiteen metsittymisellä kuvailla niitä monimuotoisia prosesseja, joissa ei-inhimilliset ja materiaaliset olosuhteet nousevat taiteellisen työskentelyn keskiöön ja joiden seurauksena taiteen alue muuttuu.
Henna Laininen kirjoittaa julkaisun johdantoluvussa metsittymiseen liittyvistä ajatuksistamme – mitä metsittyminen mahdollistaa, ja mitä vaaroja siinä piilee? Saara Hannula käsittelee tekstissään (esitys)taiteelle ominaisia rajaamisen, kehystämisen ja esityksellistämisen käytäntöjä sekä niiden vaikutusta metsän kokemukseen. Markus Tuormaa tunnustelee osallisen ja kuvallisen maisemasuhteen eroa sekä vertailee fossiilienergialla tapahtuvan liikkumisen ja ei-teollisen liikkumisen vaikutusta maisemakokemukseemme. Kävelty matka avautuu aisteille eri tavoin, kun eristävät kumisaappaat vaihtaa maiseman omista materiaaleista valmistettuihin tuohivirsuihin.
Isla Peura tutkii tekstissään luopumista ja luopumisen rituaaleja osana siirtymää kohti jälkifossiilisia oloja. Miten valokuvaamisesta luopuva valokuvataiteilija kohtaa pimeyden oleskellessaan ilman keinovaloa öisessä metsässä? Timo P. Vartiaisen työskentelyssä keräily ja esteettinen kokemus kietoutuvat yhteen. Luonnonantimien kerääminen turvaa selviytymistä mutta tarjoaa samalla nautintoja kaikille aisteille. Yhteisillä retkillä ahkerasti harjoitetut taidot säilyvät ja välittyvät nuoremmalle sukupolvelle. Henna Laininen tutkii toisessa tekstissään, miten kasvin kanssa kirjoittaminen tai sen mahdottomuus vaikuttaa kieleen ja kirjoittajaan.
In the era of environmental crisis, ecological questions have become increasingly central to contemporary art: many artists take aspects such as energy consumption, materials, and the relationship with the non-human into consideration in their work. We were especially interested in how the current transition towards post-fossil conditions manifests in the work of the artists. What sort of artistic practices emerge and how does this transition affect the experience of an individual? Is it possible to prepare for the post-fossil conditions?
In this context, we use the term "post-fossility" to describe the slow, gradual phase of transition away from fossil fuel based ways of living and towards the yet unknown conditions brought about by the eventual depletion of fossil fuel sources. The amount of easily available oil decreases and the EROEI of oil falls. Since we have hardly any practical experience of post-fossil conditions in (post) industrial societies, post-fossility itself is a complex and largely speculative concept.
When an artist is forced to question the fossil-based structures of contemporary art institutions and the meaningfulness of their own work as well, their art and their artistic practice may become ”forested”. In the symposium group, we contemplated whether the expression “becoming forested” would be a useful description for the diverse processes of change taking place in the field of art as material conditions and the non-human take centre stage in the artistic work.
In the introduction of this publication, Henna Laininen writes about our discussions regarding becoming forested – what does it mean to become forested, and what are its dangers? Saara Hannula's text looks into the ways in which the forest is framed in and as art, and how it is experienced in result. Markus Tuormaa’s writing probes the differences between interactive and pictorial relationships to landscape and compares the effects of fossil-fueled travel and pre-industrial travel to our landscape experience. The walked distance stimulates the senses differently when the isolating rubber boots are exchanged for self-made bast shoes, woven from materials collected from nature.
Isla Peura investigates letting go and the rituals of letting go as a part of the transition towards post-fossil conditions in her article. How does a photography artist who lets go of photography encounter the darkness when working with the scarce light available in night-time forest? Gathering and aesthetic experience intertwine in Timo P. Vartiainen's work. Gathering nature’s bounty is a means of securing survival, but it also offers enjoyment through all senses. Skills applied together on trips to nature are sustained and transferred to the younger generation. In her second article, Henna Laininen investigates how writing with a plant – or the impossibility thereof – affects the language and the author.